Kello herättää kesken
unen, jossa odotan
kosketustasi.
Ei jaksaisi nousta,
ei oppia enää yhtään enempää
tänä vuonna.
Ellei sitten siitä,
kuinka tanssi tai leikki
liikuttaa hiuksia,
tai miten sormenpäiden hipaisut
voivat sulattaa
umpijäässä olevat luut laavaksi.
Syyllisyys on kuin kylmä ilma,
joka täyttää keuhkot pohjaan asti
ja saa kakomaan.
En minä niinkään häpeä
omaa keskeneräisyyttäni,
enemmän sitä, jos olen jotenkin
toisten valmiuden tiellä seissyt.
Sinutkin siinä
jos päästäisin loppuun asti,
veisinkö vain
askelia taaksepäin?
tiistai 20. marraskuuta 2007
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Persoonallisuushäiriöisen pihdeissä?
Tuletko kaltoinkohdelluksi parisuhteessasi? Onko työkaverisi sinua kohtaan ikävä? Pelko pois. Vika tuskin on sinussa, vaan olet todennäköisesti vain joutunut narsistin kynsiin.
Psykologiset ilmiöt ovat kuin vaatteet ja asusteet: niistä tietyt tuntuvat olevan muodissa tiettyinä ajanjaksoina. Tämän syksyn ehdoton must-persoonallisuushäiriö on ylivoimaisesti narsismi. Olen tähän mennessä nähnyt siitä artikkelin sekä Me Naisissa että Avussa, ja muut aikakauslehdet seurannevat perässä. Seksiaddiktion kultakaudesta alkaa olla jo vuosia, eikä psykopaateistakaan puhuminen ole tällä hetkellä niin kovin in (vaikka se kieltämättä onkin eräänlainen persoonallisuushäiriöiden musta, perusjuttu johon voi aina palata). Ei, nyt meidän on aika tunnistaa ympäristömme itsekeskeiset ja tunnevammaiset narsistit, jotka imevät elämän ulos lähimmäisistään.
Mitkä osatekijät sitten muovaavat mielenhäiriöstä trendikkään? Asiaan liittynee usein se, jos ilmiöstä on satuttu julkaisemaan lyhyehkön ajan sisällä kohtalaisesti kirjallisuutta, mielellään suhteellisen popularistista sellaista. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan näitä julkaisuja koskaan lue, ja toisaalta joistain psykologisista ilmiöistä voitaisiin kirjoittaa ummet ja lammet, eivätkä ne koskaan olisi tarpeeksi seksikkäitä naistenlehtiin. Haluan esittää kolmen tekijän luettelon, jolla pyrin selittämään persoonallisuushäiriöiden mediaseksikkyyden muodostavia tekijöitä:
1. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava otollinen, muttei liian häiritsevä sosiaalipornon lähde. On olemassa monia ongelmia (esim. autismi ja erilaiset kehitysvammat), jotka kyllä tekevät yksilön ja hänen läheistensä elämästä ja suhteista todella hankalia, mutta jotka siinä mielessä usein kallistuvat liikaa pikemminkin arkisen kamppailun kuin kärjekkäitä käännekohtia sisältävän sosiodraaman puolelle. Eihän mikään suinkaan päihitä tarinoita siitä, kuinka seksiaddikti vajoaa epätoivon pohjalle villissä yöelämässään tai psykopaatti pomo piinaa julmasti alaisiaan. Toisaalta tuollaisten ongelmien omaajat ovat ulkoisesti 'normaalin' oloisia ihmisiä, jopa hyvin viehättäviä, joten sosiaalipornon seuraaja ei joudu kohtaamaan mitään ulkoisesti liian erilaista tai häiritsevää. Tosielämän Kauniit ja rohkeat!
2. Muodikas psykologinen ilmiö ei saa olla liian monimutkainen, muttei myöskään liian yksioikoinen. Jotta mielenhäiriöllä olisi hyvät mahdollisuudet osoittautua trendikkääksi, siihen ei saa liittyä mitään liian vaikeita termejä tai ajatuksia (tai ainakin siitä on pystyttävä helposti puhumaan myös ilman niitä), mutta sille ei saa olla myöskään liian helppoa selitystä tai ratkaisua. Ilmiössä on oltava jotain sen verran yleistajuista, että ihmiset voivat puhua siitä keittiöissään ja erilaisilla foorumeilla. Jos ilmiöllä kuitenkin on liian selkeä syy, se karsii henkilöiden määrää, jotka kyseisellä persoonallisuushäiriöllä voi leimata. Jos ongelmalle on olemassa liian helppo ratkaisu, kaikki draama menee sivusuun.
3. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava selitysvoimainen, mitä tulee meidän kaikkien tavallisten tallaajien elämään. Sen avulla on pystyttävä kohtaamaan elämän kolhut kuten huonot henkilökemiat työpaikalla tai epäonnistuneet parisuhteet. Ilmiöön pitää olla helppoa ja yksinkertaista viitata kirjoittaessaan lehtien yleisöosastoille tai tv-chatteihin ("mulla oli ennen sellanen ja tällanen naapuri, se oli varmaan niitä psykopaatteja..."). Narsismi toimii tässä suhteessa erinomaisesti.
Joten nyt kaikki bongaamaan narsisteja syksyn katukuvasta! Sinunkin työpaikallasi on varmasti yksi tai kaksi, ehkä sellainen löytyy jopa kotoa.
Lopetan Vesa Keskis -sitaattiin Avun kannesta: "Autoa on helpompi rakastaa kuin naista."
Psykologiset ilmiöt ovat kuin vaatteet ja asusteet: niistä tietyt tuntuvat olevan muodissa tiettyinä ajanjaksoina. Tämän syksyn ehdoton must-persoonallisuushäiriö on ylivoimaisesti narsismi. Olen tähän mennessä nähnyt siitä artikkelin sekä Me Naisissa että Avussa, ja muut aikakauslehdet seurannevat perässä. Seksiaddiktion kultakaudesta alkaa olla jo vuosia, eikä psykopaateistakaan puhuminen ole tällä hetkellä niin kovin in (vaikka se kieltämättä onkin eräänlainen persoonallisuushäiriöiden musta, perusjuttu johon voi aina palata). Ei, nyt meidän on aika tunnistaa ympäristömme itsekeskeiset ja tunnevammaiset narsistit, jotka imevät elämän ulos lähimmäisistään.
Mitkä osatekijät sitten muovaavat mielenhäiriöstä trendikkään? Asiaan liittynee usein se, jos ilmiöstä on satuttu julkaisemaan lyhyehkön ajan sisällä kohtalaisesti kirjallisuutta, mielellään suhteellisen popularistista sellaista. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan näitä julkaisuja koskaan lue, ja toisaalta joistain psykologisista ilmiöistä voitaisiin kirjoittaa ummet ja lammet, eivätkä ne koskaan olisi tarpeeksi seksikkäitä naistenlehtiin. Haluan esittää kolmen tekijän luettelon, jolla pyrin selittämään persoonallisuushäiriöiden mediaseksikkyyden muodostavia tekijöitä:
1. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava otollinen, muttei liian häiritsevä sosiaalipornon lähde. On olemassa monia ongelmia (esim. autismi ja erilaiset kehitysvammat), jotka kyllä tekevät yksilön ja hänen läheistensä elämästä ja suhteista todella hankalia, mutta jotka siinä mielessä usein kallistuvat liikaa pikemminkin arkisen kamppailun kuin kärjekkäitä käännekohtia sisältävän sosiodraaman puolelle. Eihän mikään suinkaan päihitä tarinoita siitä, kuinka seksiaddikti vajoaa epätoivon pohjalle villissä yöelämässään tai psykopaatti pomo piinaa julmasti alaisiaan. Toisaalta tuollaisten ongelmien omaajat ovat ulkoisesti 'normaalin' oloisia ihmisiä, jopa hyvin viehättäviä, joten sosiaalipornon seuraaja ei joudu kohtaamaan mitään ulkoisesti liian erilaista tai häiritsevää. Tosielämän Kauniit ja rohkeat!
2. Muodikas psykologinen ilmiö ei saa olla liian monimutkainen, muttei myöskään liian yksioikoinen. Jotta mielenhäiriöllä olisi hyvät mahdollisuudet osoittautua trendikkääksi, siihen ei saa liittyä mitään liian vaikeita termejä tai ajatuksia (tai ainakin siitä on pystyttävä helposti puhumaan myös ilman niitä), mutta sille ei saa olla myöskään liian helppoa selitystä tai ratkaisua. Ilmiössä on oltava jotain sen verran yleistajuista, että ihmiset voivat puhua siitä keittiöissään ja erilaisilla foorumeilla. Jos ilmiöllä kuitenkin on liian selkeä syy, se karsii henkilöiden määrää, jotka kyseisellä persoonallisuushäiriöllä voi leimata. Jos ongelmalle on olemassa liian helppo ratkaisu, kaikki draama menee sivusuun.
3. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava selitysvoimainen, mitä tulee meidän kaikkien tavallisten tallaajien elämään. Sen avulla on pystyttävä kohtaamaan elämän kolhut kuten huonot henkilökemiat työpaikalla tai epäonnistuneet parisuhteet. Ilmiöön pitää olla helppoa ja yksinkertaista viitata kirjoittaessaan lehtien yleisöosastoille tai tv-chatteihin ("mulla oli ennen sellanen ja tällanen naapuri, se oli varmaan niitä psykopaatteja..."). Narsismi toimii tässä suhteessa erinomaisesti.
Joten nyt kaikki bongaamaan narsisteja syksyn katukuvasta! Sinunkin työpaikallasi on varmasti yksi tai kaksi, ehkä sellainen löytyy jopa kotoa.
Lopetan Vesa Keskis -sitaattiin Avun kannesta: "Autoa on helpompi rakastaa kuin naista."
tiistai 6. marraskuuta 2007
Tekstaripalsta 2
Mitäköhän ihmiset teki töissä ennen internettiä? Tekiköhän ne töitä? Nimimerkki Kassaneiti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)