Kävin viime viikolla hyvän ystäväni kanssa tutustumassa Naisten salonki -näyttelyyn, joka odottaa kaikkia maalaustaiteesta kiinnostuneita Sinebrychoffin taidemuseolla. Näyttelyyn on koottu eurooppalaisten naistaiteilijoiden töitä 1700-luvulta. Valikoimaan kuuluivat kaikki perinteikkäät maalaustyypit: muotokuvat (jaksan aina ihastella, kuinka taidokkaasti esimerkiksi naisten leningit on ikuistettu), asetelmat (että osasivatkin kummissa kasoissa ihmiset aikoinaan kamojaan säilyttää, hii) sekä kirjallisuudesta ja mytologiasta poimitut hahmot ja tarinat (onpa muuten huvittavaa pelkän maalauksen perusteella päätellä, mistä jossain tilanteessa on kyse - jos ei siis satu kertomusta tuntemaan).
Näyttelyn sivuilla todetaan että se "murtaa myyttiä aliarvostetusta naistaiteilijasta miesten varjossa". Vähän minusta tuota murtamista vesitti se, että usean taiteilijattaren yhteydestä löytyi lista miesten nimiä: isiä, veljiä ja aviomiehiä. Toisaalta tämä maskuliininen läsnäolo oli myös selitetty näyttelyn teksteissä: naistaiteilija harjoitti taidettaan yleensä miehisen taustavoiman ansiosta. Olisihan loppujen lopuksi vähintäänkin kummallista, jos ei taiteilijan tiedoissa kerrottaisi esimerkiksi, miten hän on taitonsa hankkinut, ja useilla näyttelyn naisista oli opettajana toiminut oma isä tai joku muu perheeseen tai sen tuttavapiiriin kuulunut mies. Aviomiehen tuki ja rahoitus olivat myös usein keskeisiä.
Näyttelyssä oli silti ainakin pari todella omavaraisen oloista naista. Toinen heistä oli Angelica Kauffman, joka monien meriittiensä lisäksi taisi olla aikaansa edellä: hänen töitään monistettiin muun muassa astioiden ja viuhkojen koristeiksi. Nämä oheistuotteet tekivät hänen nimeään tunnetuksi ympäri Eurooppaa ja ehkä myös auttoivat taiteilijarta niin sanotusti lyömään leiville. Juttuni alusta löytyy Kauffmanin omakuva, jonka poimin answers.com nimiseltä sivustolta (minua saa muuten mielellään opastaa erilaisen materiaalin oikeaoppisessa käytössä).
En ehkä tee museolle taloudellista palvelusta, mutta mainittakoon näyttelystä vielä sen verran, että sinne on torstaisin vapaa pääsy viidestä kahdeksaan. Suosittelen tutustumaan myös kellarikerrokseen, jossa on näytteillä vanhoja huonekaluja ja esineitä.
Kulkiessamme kaupungilla näyttelyn jälkeen loimme ystäväni kanssa silmäyksen toisenlaiseen naistaiteeseen. Vähäpukeiset hempukat tuntuvat olevan toistuva teema kaikenlaisten kesätapahtumien julisteissa. Yhden sellaisen päälle oli joku kekseliäs läntännyt strategisesti asetellen tarran, jossa oli kehotus: Fight sexism!
Tässä eräänä päivänä ihmettelin muuten, miksi sota-ajan naisten kunniaksi on Kallioon pystytetty valtava harmaa fallos. Naivistisen seksistinen poikaystäväni selitti minulle sen johtuvan tietenkin pyrkimyksestä jollain tasolla palkita naiset. Miehet olivat varmasti sodan jäljiltä vähentyneet, joten siitähän niillä naisilla oli puute: jättimäisestä kyrvästä. Öhm. Muita teorioita?
3 kommenttia:
Minäkin olen miettinyt tuota Kallion fallosta. Ensimmäisen kerran veistoksen nähdessäni nauroin, enkä vieläkään tiedä, onko siinä jokin muu idea.
Valitsit näytille Kauffmannin elegantin omankuvan. Kävin juuri itsekin Naisten salongissa, ja vaikka teokset, etenkään alkupuolen maaneriset säätypotretit, eivät olleet idinmakuni ennalta sanelemia, oli kokonaisuuteen ilo tutustua.
'Myytin murtaminen' kuulostaa ihme machoilulta. Nimenomaan teosten tarjoama perspektiivi oli kiinnostava ja oli hyvä (jos se ei olisi samalla näyttö akateemisen taidekäsityksen voittokulusta; onko siinä jotakin juhlittavaa?) nähdä 1600- ja 1700-lukulaisten naistaiteilijoiden 'normaali' rooli aikansa taiteessa.
Kauffmannista tuli itsellekin olo, että hän maalaa teknisesti ajastaan edellä, mutta ei missään nimessä aiheidensa puolesta. Klassista aiheenvalinnan jäykkyyttä. Siinä suhteessa antiikin teemoja kuvaava taide oli kaukana pian Tennysonista inspiroituneita aloittavista prerafaeliiteista.
Kallion monoliitti on tosiaan hilariöösi. Sen on täytynyt jollakin muotoa 'lipsahtaa' sensorin hyppysistä, niin ilmeinen se on. Hyvä niin.
Lopuksi: "naivistinen" vai vain "naïvi"?
Njaa, sanoisin että yleisesti ottaen sekä että, mutta tässä tapauksessa naivistinen: kysymyksessä oli kuitenkin tietoinen tyylivalinta, jolla tuo teoria esitettiin - yleisön asenne/vastaanotto jo hyvin etukäteen tietäen.
Lähetä kommentti