skip to main |
skip to sidebar
Kävin viime viikolla hyvän ystäväni kanssa tutustumassa Naisten salonki -näyttelyyn, joka odottaa kaikkia maalaustaiteesta kiinnostuneita Sinebrychoffin taidemuseolla. Näyttelyyn on koottu eurooppalaisten naistaiteilijoiden töitä 1700-luvulta. Valikoimaan kuuluivat kaikki perinteikkäät maalaustyypit: muotokuvat (jaksan aina ihastella, kuinka taidokkaasti esimerkiksi naisten leningit on ikuistettu), asetelmat (että osasivatkin kummissa kasoissa ihmiset aikoinaan kamojaan säilyttää, hii) sekä kirjallisuudesta ja mytologiasta poimitut hahmot ja tarinat (onpa muuten huvittavaa pelkän maalauksen perusteella päätellä, mistä jossain tilanteessa on kyse - jos ei siis satu kertomusta tuntemaan).
Näyttelyn sivuilla todetaan että se "murtaa myyttiä aliarvostetusta naistaiteilijasta miesten varjossa". Vähän minusta tuota murtamista vesitti se, että usean taiteilijattaren yhteydestä löytyi lista miesten nimiä: isiä, veljiä ja aviomiehiä. Toisaalta tämä maskuliininen läsnäolo oli myös selitetty näyttelyn teksteissä: naistaiteilija harjoitti taidettaan yleensä miehisen taustavoiman ansiosta. Olisihan loppujen lopuksi vähintäänkin kummallista, jos ei taiteilijan tiedoissa kerrottaisi esimerkiksi, miten hän on taitonsa hankkinut, ja useilla näyttelyn naisista oli opettajana toiminut oma isä tai joku muu perheeseen tai sen tuttavapiiriin kuulunut mies. Aviomiehen tuki ja rahoitus olivat myös usein keskeisiä.
Näyttelyssä oli silti ainakin pari todella omavaraisen oloista naista. Toinen heistä oli Angelica Kauffman, joka monien meriittiensä lisäksi taisi olla aikaansa edellä: hänen töitään monistettiin muun muassa astioiden ja viuhkojen koristeiksi. Nämä oheistuotteet tekivät hänen nimeään tunnetuksi ympäri Eurooppaa ja ehkä myös auttoivat taiteilijarta niin sanotusti lyömään leiville. Juttuni alusta löytyy Kauffmanin omakuva, jonka poimin answers.com nimiseltä sivustolta (minua saa muuten mielellään opastaa erilaisen materiaalin oikeaoppisessa käytössä).
En ehkä tee museolle taloudellista palvelusta, mutta mainittakoon näyttelystä vielä sen verran, että sinne on torstaisin vapaa pääsy viidestä kahdeksaan. Suosittelen tutustumaan myös kellarikerrokseen, jossa on näytteillä vanhoja huonekaluja ja esineitä.
Kulkiessamme kaupungilla näyttelyn jälkeen loimme ystäväni kanssa silmäyksen toisenlaiseen naistaiteeseen. Vähäpukeiset hempukat tuntuvat olevan toistuva teema kaikenlaisten kesätapahtumien julisteissa. Yhden sellaisen päälle oli joku kekseliäs läntännyt strategisesti asetellen tarran, jossa oli kehotus: Fight sexism!
Tässä eräänä päivänä ihmettelin muuten, miksi sota-ajan naisten kunniaksi on Kallioon pystytetty valtava harmaa fallos. Naivistisen seksistinen poikaystäväni selitti minulle sen johtuvan tietenkin pyrkimyksestä jollain tasolla palkita naiset. Miehet olivat varmasti sodan jäljiltä vähentyneet, joten siitähän niillä naisilla oli puute: jättimäisestä kyrvästä. Öhm. Muita teorioita?
Eräs asia, joka allekirjoittanutta on jo pitkään kaikessa uushengellisessä toiminnassa riemastuttanut, on joidenkin tahojen rohkean mahtipontinen tyyli nimetä erilaisia asioita ja ilmiöitä. Termejä luotaessa ei häpeillä näyttää sitä, että käsittelyssä ovat nyt todellakin hyvin syvälliset ja kosmiset asiat.
Taannoin törmäsin netissä mainokseen, jolla University of Metaphysical Sciences halusi tiedottaa olemassaolostaan. Kyseisen opinahjon avulla minusta voisi etäopiskelun myötä tulla esimerkiksi "Doctor of Divinity" tai "Philosopher of Metaphysics". Aluksi olin hyvin huvittunut, mutta pian tajusin, ettei oma akateeminen viitekehykseni ole nimeämispolitiikaltaan ollut niin kovin erilainen. Suomalaisessa yliopistossa voi opiskella tieteitä, joiden nimet perustuvat muun muassa viisauden rakastamiseen (filosofia) tai Jumalaa koskevaan oppiin (teologia).
Myös kurssitarjonta voi ensialkuun aiheuttaa naurunpyrskähdyksiä. Kursseilla on erittäin kiinnostavan kuuloisia nimiä kuten "Shadow Work", "Divination Systems", "Connecting With Angels" tai ihan yksinkertaisesti "Hope". Nämä eivät ole termejä, joita löytyy minun yliopistoni kurssikuvauksista. Vai ovatko? Oman tiedekuntani kohdalla muun muassa ennustaminen tai enkelit saattaisivat tulla kyseeseen. Viimeistään kurssin "Unconditional Love" kohdalla otsani menee mietteliäästi kurttuun. Missä olenkaan juuri törmännyt tuohon termiin?
Vastaus löytyy Tapio Puolimatkan kirjasta Kasvatus, arvot ja tunteet. Puolimatka käsittelee eräässä alaluvussaan ehdotonta rakkautta - käyttäen juuri noita sanoja. Seuraavassa lyhyt lainaus:
Ehdoton rakkaus edistää lapsen tunne-elämän vapautta ja spontaanisuutta, koska lapsen ei tarvitse ansaita vanhemman rakkautta, pyrkiä miellyttämään vanhempiaan ja etsiä heidän hyväksyntäänsä vaan hän voi olla aito ja luottavainen. Voidessaan luottaa vanhempiensa rakkauteen hän voi vapaasti ilmaista tunteitaan. Ehdollinen rakkaus pakottaisi lapsen epäaitouteen, arvaamaan, mitä vanhemmat haluavat, ja muuttumaan turvattomuuden tunteen pohjalta.
Olen lyhyessä ajassa kyennyt näkemään lukuisia terminologisia siltoja löytämäni nettisivun ja omien opintojeni välillä. Pelkästään nimien pohjalta on loppujen lopuksi mahdotonta ottaa yksi asia täysin vakavissaan ja vain nauraa toiselle. Tämä asioiden monitahoisuus on jotain, minkä ajatteleva yksilö tavoittaa maailmasta helposti. Ihminen kategorisoi asioita parhaansa mukaan, etsii sitä merkitystä, joka tekee eron asian A ja asian B välillä. Mutta nimet, sanat joilla asioita päätetään kutsua, ne ovat vain nimiä.
Muutama vuosi takaperin, aikana jolloin mieleni oli turhan usein maassa, otin tavakseni asetella kaiken kosmetiikan kylpyhuoneen kaappiin niin, että tuotteen nimen sijaan kaapin sisään kurkistajaa oli vastassa takaselän tuoteselostus. Mitä lie sekin ollut, jotain hiljaista kapinaa tässä maailmassa, jossa brändit ja imagot, kaikenlaiset vaikutelmat, ovat turhan usein todellista sisältöä tärkeämpiä.
Suosittelen Veloenan viimeöistä.
Työtä vailla oleva helsinkiläinen nuori nainen tarjoaa palveluksiaan. Ei kuitenkaan sellaisia, sillä en ole läheskään niin epätoivoinen. Elämänkoulua minulla on takanani kohta 25 vuotta, joista masennuksen ja rajallisen suorituskyvyn merkeissä vierähti vain noin kolme. Viralliselta koulutukseltani olen maisteri heti, kunhan vain saan aikaiseksi tarpeeksi vakuuttavan tarinan siitä, mitä joku tyyppi vuosisatoja sitten tarkoitti raapustuksillaan.
Minulla on kokemusta muun muassa tarralappujen liimaamisesta, tavaroiden kantelemisesta, pin-koodien luomisesta ja kakkapyllyjen pyyhkimisestä. Tuttavuutta olen tehnyt myös pro rata -laskelmien, näsäviisaiden kahdeksasluokkalaisten ja markkinatutkimuskyselyjen kanssa. Lisäksi hallitsen kahvitaukojen (rivoille) vitseille nauramisen, puuhakkaan kävelyn paikasta A paikkaan B sekä erilaisten vessa- ja jääkaappipoliittisten mallien perusteet.
Opintojen ja työskentelyn myötä ATK-taitoni ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että koen saavani tietokoneen toimimaan muutenkin kuin sattumanvaraisesti ruokauhrien tai rituaalisen rukoilun avulla. Jotkut ohjelmat ovat niin näppäriä, että käytän niitä vapaa-aikananikin. Mikäpä sen kätevämpää, kuin sukulaisia tavatessa heti alkuun pistää pystyyn Power Point -esitys siitä, miten opinnot ja "miesasiat" edistyvät. Eipähän sitten tarvitse kaikille erikseen selittää samoja asioita! Kielitaitoni ovat poikaystävän mukaan oikein tyydyttävät.
Kyllä, olen kiinnostunut juuri Teidän yrityksestänne/alastanne/tuotteestanne. Tulen mielelläni työhaastatteluun pälyilemään ympärilleni ja näyttämään söpöltä.
