Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."
Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."
Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili toistamiseen: "Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi." Palatessaan hän tapasi taas opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut painaa heidän silmiään. Hän jätti heidät siihen, meni taas kauemmaksi ja rukoili kolmannen kerran samoin sanoin. Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: "Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, nyt me lähdemme! Minun kavaltajani on jo lähellä."
- Matt. 26:36-46
Kuin Jeesus:
sekä ihminen
että jumala.
Ei puolet ja puolet,
vaan molempia täydesti,
ja joka kerta kun kuolet,
sinut kielletään kolmesti.
maanantai 10. joulukuuta 2007
Vihainen tyttö (vanha novellini)
Lokinkakka erottui himmeästi pimeyden läpi. Se oli vaaleaa ja lekotteli kivellä, jonka varpaita aallot kutittelivat. Korkealla, kauempana rannasta oli majakka, joka kieltämättä erottui pimeyden läpi hieman selkeämmin kuin yksittäinen lokinkakka. Oikea multitasking majakka se olikin. Juuri tällä hetkellä se uhmasi säätä, näytti tietä eksyneille, kohosi yksinäisenä karun rantamaiseman yläpuolella ja harrasti muutamaa muutakin klisettä. Kaikkea tätä samanaikaisesti.
Mies istui lempinojatuolissaan majakan suurimmassa huoneessa. Kirja lepäsi raukean aukinaisena hänen sylissään, viinilasi seisoi virkeän pystysuorana hänen vieressään. Sivunumeron ja nestemäärän perusteella olisi kenties voinut päätellä, kuinka kauan mies oli siinä istunut. Muuten sitä ei paljastanut mikään, niin yhteenkasvanut mies oli tuolinsa kanssa. Hän oli majakka.
Tyttö istui lattialla. Jokin aika sitten Majakka oli vielä kyennyt näkemään tytön profiilin, mutta nyt senkin peittivät pitkät hiukset. Viime päivät tyttö oli ollut hiljainen, mikä teki Majakan pahantuuliseksi. Hän ei sitä tahtonut tai siitä pitänyt, pikemminkin päinvastoin, jos hän nyt päinvastointa alentui edes tuntemaan. Mutta tämä emotionaalinen yhteys ei tehnyt tytöstä perävaunua.
- Haluatko, että soitan vähän pianoa? Majakka kysyi äänellä, lempeällä sellaisella, mikäli häneltä kysyttiin, ja miksi muilta olisikaan hänen äänestään kysytty.
- Pianosi riivaa minua, tyttö sanoi hiljaa.
- Lukisinko sitten vaikka ääneen tästä kirjasta? Majakka tiedusteli huvittuneena.
- Kirjasi likaavat kädet, tyttö totesi ja nosti katseensa kohti kirjahyllyä.
- Ah, kovin macbethiä, Majakka virnuili.
- Ei kun Jerusalemin temppelin säännöt pyhien kirjoitusten käsittelystä, tyttö mutisi.
Majakka huokasi ja nousi tuolistaan, ketterästi mutta vastentahtoisesti. Hän kyykistyi tytön viereen lattialle ja otti mietteliäänä tukun tämän hiuksia käteensä.
- Ehkä sinun ei olisi pitänyt värjätä hiuksiasi punaisiksi. Olet siitä asti leikkinyt temperamentikasta.
Tyttö älähti kiellon ja vetäytyi kauemmas. Hänen kiiltävät hiuksensa valuivat Majakan sormien välistä vapauteen. Majakka hymyili. Tyttö ei sentään itkenyt. Majakka kumartui tytön korvan juureen kuin olisi aikeissa tehdä sinne pesän. Matalalla äänellä hän alkoikin supattaa munia:
- Tiedätkö, aikanaan pelkäsin, että kiintyisit minuun liikaa. Mutta en nyt enää pitkään aikaan. On niin mukava nähdä sinut iloisena ja eläväisenä. Ja saavutit sen ihan itse, et ripustautunut minuun. Äläkä turhaan väitä, ettei siitä ollut pelkoa, että ystäväsi nauraisivat tuollaisen skenaarion absurdiutta. Et sinä koskaan puhu ystävillesi niin kuin minulle.
Tyttö nousi äkisti. Majakka huomasi, että tytön silmissä oli kuin olikin kyyneleitä. Mutta ei tämä näyttänyt itkevän, joten ehkä ne olivat jonkun muun. Nuoret tytöt lainailivat toisilleen tavaroita jatkuvasti.
- Minä olen sinulle tällä hetkellä niin vihainen, tyttö sihisi ja asteli ovelle.
Majakka odotti, kunnes tytön käsi oli dramaattisesti ovenkahvalla, ja huomautti vasta sitten sopivan karheaksi katsomallaan äänellä:
- Ulkona on tosi kylmä.
- Kultaseni, minä en välitä siitä tuon taivaallista, tyttö kivahti ja paukautti oven kiinni takanaan. Siis hiukset paukauttivat, totesi Majakka mielessään, niinpä niin.
- Enpä osannut tuota aavistaa, Majakka tuumasi puoliääneen tallustellessaan keittiön suuntaan. - Sehän teki rhett butlerit. Mutta ehkä se tekee pian eliza doolittlet ja tulee takaisin tohveleitani kiikuttaen.
Jääkaapin ovea raottaessaan Majakka hyräili laulua Ukko Nooasta, joka laittoi takin naulaan. Häntä ei huolettanut mikään muu kuin se, että tyttö mahdollisesti istuisi pimeässä lokinkakkaan ja likaisi housunsa. Lokinkakka kun erottui vaaleudestaan huolimatta pimeyden läpi aikalailla huonommin kuin majakka.
Mies istui lempinojatuolissaan majakan suurimmassa huoneessa. Kirja lepäsi raukean aukinaisena hänen sylissään, viinilasi seisoi virkeän pystysuorana hänen vieressään. Sivunumeron ja nestemäärän perusteella olisi kenties voinut päätellä, kuinka kauan mies oli siinä istunut. Muuten sitä ei paljastanut mikään, niin yhteenkasvanut mies oli tuolinsa kanssa. Hän oli majakka.
Tyttö istui lattialla. Jokin aika sitten Majakka oli vielä kyennyt näkemään tytön profiilin, mutta nyt senkin peittivät pitkät hiukset. Viime päivät tyttö oli ollut hiljainen, mikä teki Majakan pahantuuliseksi. Hän ei sitä tahtonut tai siitä pitänyt, pikemminkin päinvastoin, jos hän nyt päinvastointa alentui edes tuntemaan. Mutta tämä emotionaalinen yhteys ei tehnyt tytöstä perävaunua.
- Haluatko, että soitan vähän pianoa? Majakka kysyi äänellä, lempeällä sellaisella, mikäli häneltä kysyttiin, ja miksi muilta olisikaan hänen äänestään kysytty.
- Pianosi riivaa minua, tyttö sanoi hiljaa.
- Lukisinko sitten vaikka ääneen tästä kirjasta? Majakka tiedusteli huvittuneena.
- Kirjasi likaavat kädet, tyttö totesi ja nosti katseensa kohti kirjahyllyä.
- Ah, kovin macbethiä, Majakka virnuili.
- Ei kun Jerusalemin temppelin säännöt pyhien kirjoitusten käsittelystä, tyttö mutisi.
Majakka huokasi ja nousi tuolistaan, ketterästi mutta vastentahtoisesti. Hän kyykistyi tytön viereen lattialle ja otti mietteliäänä tukun tämän hiuksia käteensä.
- Ehkä sinun ei olisi pitänyt värjätä hiuksiasi punaisiksi. Olet siitä asti leikkinyt temperamentikasta.
Tyttö älähti kiellon ja vetäytyi kauemmas. Hänen kiiltävät hiuksensa valuivat Majakan sormien välistä vapauteen. Majakka hymyili. Tyttö ei sentään itkenyt. Majakka kumartui tytön korvan juureen kuin olisi aikeissa tehdä sinne pesän. Matalalla äänellä hän alkoikin supattaa munia:
- Tiedätkö, aikanaan pelkäsin, että kiintyisit minuun liikaa. Mutta en nyt enää pitkään aikaan. On niin mukava nähdä sinut iloisena ja eläväisenä. Ja saavutit sen ihan itse, et ripustautunut minuun. Äläkä turhaan väitä, ettei siitä ollut pelkoa, että ystäväsi nauraisivat tuollaisen skenaarion absurdiutta. Et sinä koskaan puhu ystävillesi niin kuin minulle.
Tyttö nousi äkisti. Majakka huomasi, että tytön silmissä oli kuin olikin kyyneleitä. Mutta ei tämä näyttänyt itkevän, joten ehkä ne olivat jonkun muun. Nuoret tytöt lainailivat toisilleen tavaroita jatkuvasti.
- Minä olen sinulle tällä hetkellä niin vihainen, tyttö sihisi ja asteli ovelle.
Majakka odotti, kunnes tytön käsi oli dramaattisesti ovenkahvalla, ja huomautti vasta sitten sopivan karheaksi katsomallaan äänellä:
- Ulkona on tosi kylmä.
- Kultaseni, minä en välitä siitä tuon taivaallista, tyttö kivahti ja paukautti oven kiinni takanaan. Siis hiukset paukauttivat, totesi Majakka mielessään, niinpä niin.
- Enpä osannut tuota aavistaa, Majakka tuumasi puoliääneen tallustellessaan keittiön suuntaan. - Sehän teki rhett butlerit. Mutta ehkä se tekee pian eliza doolittlet ja tulee takaisin tohveleitani kiikuttaen.
Jääkaapin ovea raottaessaan Majakka hyräili laulua Ukko Nooasta, joka laittoi takin naulaan. Häntä ei huolettanut mikään muu kuin se, että tyttö mahdollisesti istuisi pimeässä lokinkakkaan ja likaisi housunsa. Lokinkakka kun erottui vaaleudestaan huolimatta pimeyden läpi aikalailla huonommin kuin majakka.
tiistai 20. marraskuuta 2007
Runotorstai: keskeneräinen
Kello herättää kesken
unen, jossa odotan
kosketustasi.
Ei jaksaisi nousta,
ei oppia enää yhtään enempää
tänä vuonna.
Ellei sitten siitä,
kuinka tanssi tai leikki
liikuttaa hiuksia,
tai miten sormenpäiden hipaisut
voivat sulattaa
umpijäässä olevat luut laavaksi.
Syyllisyys on kuin kylmä ilma,
joka täyttää keuhkot pohjaan asti
ja saa kakomaan.
En minä niinkään häpeä
omaa keskeneräisyyttäni,
enemmän sitä, jos olen jotenkin
toisten valmiuden tiellä seissyt.
Sinutkin siinä
jos päästäisin loppuun asti,
veisinkö vain
askelia taaksepäin?
unen, jossa odotan
kosketustasi.
Ei jaksaisi nousta,
ei oppia enää yhtään enempää
tänä vuonna.
Ellei sitten siitä,
kuinka tanssi tai leikki
liikuttaa hiuksia,
tai miten sormenpäiden hipaisut
voivat sulattaa
umpijäässä olevat luut laavaksi.
Syyllisyys on kuin kylmä ilma,
joka täyttää keuhkot pohjaan asti
ja saa kakomaan.
En minä niinkään häpeä
omaa keskeneräisyyttäni,
enemmän sitä, jos olen jotenkin
toisten valmiuden tiellä seissyt.
Sinutkin siinä
jos päästäisin loppuun asti,
veisinkö vain
askelia taaksepäin?
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Persoonallisuushäiriöisen pihdeissä?
Tuletko kaltoinkohdelluksi parisuhteessasi? Onko työkaverisi sinua kohtaan ikävä? Pelko pois. Vika tuskin on sinussa, vaan olet todennäköisesti vain joutunut narsistin kynsiin.
Psykologiset ilmiöt ovat kuin vaatteet ja asusteet: niistä tietyt tuntuvat olevan muodissa tiettyinä ajanjaksoina. Tämän syksyn ehdoton must-persoonallisuushäiriö on ylivoimaisesti narsismi. Olen tähän mennessä nähnyt siitä artikkelin sekä Me Naisissa että Avussa, ja muut aikakauslehdet seurannevat perässä. Seksiaddiktion kultakaudesta alkaa olla jo vuosia, eikä psykopaateistakaan puhuminen ole tällä hetkellä niin kovin in (vaikka se kieltämättä onkin eräänlainen persoonallisuushäiriöiden musta, perusjuttu johon voi aina palata). Ei, nyt meidän on aika tunnistaa ympäristömme itsekeskeiset ja tunnevammaiset narsistit, jotka imevät elämän ulos lähimmäisistään.
Mitkä osatekijät sitten muovaavat mielenhäiriöstä trendikkään? Asiaan liittynee usein se, jos ilmiöstä on satuttu julkaisemaan lyhyehkön ajan sisällä kohtalaisesti kirjallisuutta, mielellään suhteellisen popularistista sellaista. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan näitä julkaisuja koskaan lue, ja toisaalta joistain psykologisista ilmiöistä voitaisiin kirjoittaa ummet ja lammet, eivätkä ne koskaan olisi tarpeeksi seksikkäitä naistenlehtiin. Haluan esittää kolmen tekijän luettelon, jolla pyrin selittämään persoonallisuushäiriöiden mediaseksikkyyden muodostavia tekijöitä:
1. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava otollinen, muttei liian häiritsevä sosiaalipornon lähde. On olemassa monia ongelmia (esim. autismi ja erilaiset kehitysvammat), jotka kyllä tekevät yksilön ja hänen läheistensä elämästä ja suhteista todella hankalia, mutta jotka siinä mielessä usein kallistuvat liikaa pikemminkin arkisen kamppailun kuin kärjekkäitä käännekohtia sisältävän sosiodraaman puolelle. Eihän mikään suinkaan päihitä tarinoita siitä, kuinka seksiaddikti vajoaa epätoivon pohjalle villissä yöelämässään tai psykopaatti pomo piinaa julmasti alaisiaan. Toisaalta tuollaisten ongelmien omaajat ovat ulkoisesti 'normaalin' oloisia ihmisiä, jopa hyvin viehättäviä, joten sosiaalipornon seuraaja ei joudu kohtaamaan mitään ulkoisesti liian erilaista tai häiritsevää. Tosielämän Kauniit ja rohkeat!
2. Muodikas psykologinen ilmiö ei saa olla liian monimutkainen, muttei myöskään liian yksioikoinen. Jotta mielenhäiriöllä olisi hyvät mahdollisuudet osoittautua trendikkääksi, siihen ei saa liittyä mitään liian vaikeita termejä tai ajatuksia (tai ainakin siitä on pystyttävä helposti puhumaan myös ilman niitä), mutta sille ei saa olla myöskään liian helppoa selitystä tai ratkaisua. Ilmiössä on oltava jotain sen verran yleistajuista, että ihmiset voivat puhua siitä keittiöissään ja erilaisilla foorumeilla. Jos ilmiöllä kuitenkin on liian selkeä syy, se karsii henkilöiden määrää, jotka kyseisellä persoonallisuushäiriöllä voi leimata. Jos ongelmalle on olemassa liian helppo ratkaisu, kaikki draama menee sivusuun.
3. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava selitysvoimainen, mitä tulee meidän kaikkien tavallisten tallaajien elämään. Sen avulla on pystyttävä kohtaamaan elämän kolhut kuten huonot henkilökemiat työpaikalla tai epäonnistuneet parisuhteet. Ilmiöön pitää olla helppoa ja yksinkertaista viitata kirjoittaessaan lehtien yleisöosastoille tai tv-chatteihin ("mulla oli ennen sellanen ja tällanen naapuri, se oli varmaan niitä psykopaatteja..."). Narsismi toimii tässä suhteessa erinomaisesti.
Joten nyt kaikki bongaamaan narsisteja syksyn katukuvasta! Sinunkin työpaikallasi on varmasti yksi tai kaksi, ehkä sellainen löytyy jopa kotoa.
Lopetan Vesa Keskis -sitaattiin Avun kannesta: "Autoa on helpompi rakastaa kuin naista."
Psykologiset ilmiöt ovat kuin vaatteet ja asusteet: niistä tietyt tuntuvat olevan muodissa tiettyinä ajanjaksoina. Tämän syksyn ehdoton must-persoonallisuushäiriö on ylivoimaisesti narsismi. Olen tähän mennessä nähnyt siitä artikkelin sekä Me Naisissa että Avussa, ja muut aikakauslehdet seurannevat perässä. Seksiaddiktion kultakaudesta alkaa olla jo vuosia, eikä psykopaateistakaan puhuminen ole tällä hetkellä niin kovin in (vaikka se kieltämättä onkin eräänlainen persoonallisuushäiriöiden musta, perusjuttu johon voi aina palata). Ei, nyt meidän on aika tunnistaa ympäristömme itsekeskeiset ja tunnevammaiset narsistit, jotka imevät elämän ulos lähimmäisistään.
Mitkä osatekijät sitten muovaavat mielenhäiriöstä trendikkään? Asiaan liittynee usein se, jos ilmiöstä on satuttu julkaisemaan lyhyehkön ajan sisällä kohtalaisesti kirjallisuutta, mielellään suhteellisen popularistista sellaista. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan näitä julkaisuja koskaan lue, ja toisaalta joistain psykologisista ilmiöistä voitaisiin kirjoittaa ummet ja lammet, eivätkä ne koskaan olisi tarpeeksi seksikkäitä naistenlehtiin. Haluan esittää kolmen tekijän luettelon, jolla pyrin selittämään persoonallisuushäiriöiden mediaseksikkyyden muodostavia tekijöitä:
1. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava otollinen, muttei liian häiritsevä sosiaalipornon lähde. On olemassa monia ongelmia (esim. autismi ja erilaiset kehitysvammat), jotka kyllä tekevät yksilön ja hänen läheistensä elämästä ja suhteista todella hankalia, mutta jotka siinä mielessä usein kallistuvat liikaa pikemminkin arkisen kamppailun kuin kärjekkäitä käännekohtia sisältävän sosiodraaman puolelle. Eihän mikään suinkaan päihitä tarinoita siitä, kuinka seksiaddikti vajoaa epätoivon pohjalle villissä yöelämässään tai psykopaatti pomo piinaa julmasti alaisiaan. Toisaalta tuollaisten ongelmien omaajat ovat ulkoisesti 'normaalin' oloisia ihmisiä, jopa hyvin viehättäviä, joten sosiaalipornon seuraaja ei joudu kohtaamaan mitään ulkoisesti liian erilaista tai häiritsevää. Tosielämän Kauniit ja rohkeat!
2. Muodikas psykologinen ilmiö ei saa olla liian monimutkainen, muttei myöskään liian yksioikoinen. Jotta mielenhäiriöllä olisi hyvät mahdollisuudet osoittautua trendikkääksi, siihen ei saa liittyä mitään liian vaikeita termejä tai ajatuksia (tai ainakin siitä on pystyttävä helposti puhumaan myös ilman niitä), mutta sille ei saa olla myöskään liian helppoa selitystä tai ratkaisua. Ilmiössä on oltava jotain sen verran yleistajuista, että ihmiset voivat puhua siitä keittiöissään ja erilaisilla foorumeilla. Jos ilmiöllä kuitenkin on liian selkeä syy, se karsii henkilöiden määrää, jotka kyseisellä persoonallisuushäiriöllä voi leimata. Jos ongelmalle on olemassa liian helppo ratkaisu, kaikki draama menee sivusuun.
3. Muodikkaan psykologisen ilmiön on oltava selitysvoimainen, mitä tulee meidän kaikkien tavallisten tallaajien elämään. Sen avulla on pystyttävä kohtaamaan elämän kolhut kuten huonot henkilökemiat työpaikalla tai epäonnistuneet parisuhteet. Ilmiöön pitää olla helppoa ja yksinkertaista viitata kirjoittaessaan lehtien yleisöosastoille tai tv-chatteihin ("mulla oli ennen sellanen ja tällanen naapuri, se oli varmaan niitä psykopaatteja..."). Narsismi toimii tässä suhteessa erinomaisesti.
Joten nyt kaikki bongaamaan narsisteja syksyn katukuvasta! Sinunkin työpaikallasi on varmasti yksi tai kaksi, ehkä sellainen löytyy jopa kotoa.
Lopetan Vesa Keskis -sitaattiin Avun kannesta: "Autoa on helpompi rakastaa kuin naista."
tiistai 6. marraskuuta 2007
Tekstaripalsta 2
Mitäköhän ihmiset teki töissä ennen internettiä? Tekiköhän ne töitä? Nimimerkki Kassaneiti
maanantai 22. lokakuuta 2007
Runotorstai: Saaste
Joku maanantai sitä sitten huomaa
seisovansa ruokakaupan jonossa
pakastepitsa kädessä
pari reilunkaupan banaania toisessa
tolkuttavansa itselleen
ettei ole yhtään mitään syytä antaa
sydämenlyöntiensä tihetä
hengityksensä muuttua pinnallisemmaksi
paniikille valtaa.
Kuitenkin pelko levittää tahmaiset jäsenensä mielen jokaiseen sopukkaan.
Kohta ei jäljellä yhtään koskematonta kolkkaa.
Missä puhtaus, kunnollisuuden kokemus,
oma(narvon)tunto?
Haihtuvatko ne kuin kasvien kultainen huurre auringon alta,
kuin vesihöyry sen peilin pinnalta,
josta en enää tunnista omaa kuvaani?
seisovansa ruokakaupan jonossa
pakastepitsa kädessä
pari reilunkaupan banaania toisessa
tolkuttavansa itselleen
ettei ole yhtään mitään syytä antaa
sydämenlyöntiensä tihetä
hengityksensä muuttua pinnallisemmaksi
paniikille valtaa.
Kuitenkin pelko levittää tahmaiset jäsenensä mielen jokaiseen sopukkaan.
Kohta ei jäljellä yhtään koskematonta kolkkaa.
Missä puhtaus, kunnollisuuden kokemus,
oma(narvon)tunto?
Haihtuvatko ne kuin kasvien kultainen huurre auringon alta,
kuin vesihöyry sen peilin pinnalta,
josta en enää tunnista omaa kuvaani?
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Runotorstai: lapsi
Sinä olet kuin lapsi:
ollessasi nälkäinen tai väsynyt,
surullinen tai peloissasi
vaadit lohdutusta piittaamatta,
onko minulla siihen varaa.
Hän on lapsen kaltainen:
osaa innostua ja ihastella,
leikkiä maailmalla,
ottaa minutkin
mukaan leikkeihinsä.
Minä olen lapsi:
kohtele hyvin,
niin en käänny.
Saat edelleen olla maailmani.
Pitää olla aikuinen,
puhua vastuuntuntoisesti,
vain runoissa
mitä vain.
Jäänköhän tästä kiinni?
ollessasi nälkäinen tai väsynyt,
surullinen tai peloissasi
vaadit lohdutusta piittaamatta,
onko minulla siihen varaa.
Hän on lapsen kaltainen:
osaa innostua ja ihastella,
leikkiä maailmalla,
ottaa minutkin
mukaan leikkeihinsä.
Minä olen lapsi:
kohtele hyvin,
niin en käänny.
Saat edelleen olla maailmani.
Pitää olla aikuinen,
puhua vastuuntuntoisesti,
vain runoissa
mitä vain.
Jäänköhän tästä kiinni?
tiistai 11. syyskuuta 2007
Tekstaripalsta
Herttoniemessä tuntuu olevan Hesan älyvapaimmat autoilijat. En ole edes liikkunut siellä paljon, mutta jo kahdesti on meinattu ajaa suojatiellä päälle! Nm.HALOO
torstai 6. syyskuuta 2007
Lady Di
Prinsessa Dianan kuolemasta tuli viime kuun lopussa kuluneeksi kymmenen vuotta
31. päivä elokuuta vuonna 1997 Walesin prinsessa Diana kuoli auto-onnettomuudessa. Hänet tunnettiin muun muassa tyylistään ja työstään hyväntekeväisyyden parissa. Nyt kun kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta, olemme (niin halutessamme) saaneet lukea lehdistä, kuinka prinsessaa edelleen kaivataan, kuinka hän oli maailman paras äiti jne. Seuraavassa on listattu viisi kiinnostavaa(?) faktaa, joista suurimmasta osasta ei ole tähän mennessä ainakaan minun tietääkseni ollut lööpeiksi tai minkään artikkelin kantavaksi teemaksi.
1. Trey Parkerin ja Matt Stonen luomassa animaatiosarjassa South Park prinsessa Diana on kuolemansa jälkeen päätynyt helvettiin. Tämä on oletettavasti sarjan tekijöiltä jonkinlainen ironinen vitsi, joka leikittelee Dianan pyhimysmäisellä imagolla. On myös huomattava, että South Parkin mukaan vain mormonit pääsevät taivaaseen. Poikkeuksen tässä muodostaa Saddam Hussein, jonka Jumala otti taivaaseen palveluksena Saatanalle. Itse pääpaholainen kun ei enää jaksanut tuhoisaa romanssiaan entisen diktaattorin kanssa. Jumala itse on muuten buddhalainen.
2. Sir Elton John kuului prinsessa Dianan tuttavapiiriin. Dianan hautajaisissa hän esitti ystävänsä muistoksi uuden version vanhasta hitistään Candle in the Wind. Kappale kirjoitettiin alun perin koskemaan näyttelijätär Marilyn Monroeta. Kumpainenkin kaunotar kohtasi ennenaikaisen kuolemansa 36-vuoden iässä. Fatalistit, mystikot ja numerologit töihin...
3. Prinsessa Dianan isoäitipuoli oli kirjailijatar Barbara Cartland, joka oli menestynyt romanttisten romaanien laatija. Dianan teini-ikään kuuluivat siis ainakin jossain määrin tarinat herttuaparonisankareista ja leidisankarittarista, jotka toisensa löydettyään kohoavat rakkauden siivin taivaisiin, missä enkelikuorot laulavat glooriaa. Harmillista, että prinsessa Dianan oma satu ei saanut yhtä onnellista loppua. Toisaalta on onnekasta, ettei Diana omaksunut kirjoista esimerkiksi naispäähahmojen puhetyyliä, joka paikoin vaikuttaa hieman vajaaälyiseltä, koska he eivät osaa lopettaa lauseitaan tai pisteistä päätellen ainakin tarvitsevat paljon ajatustaukoja: "Mutta voih herttua Se-ja-se... Minusta tuntuu kuin olisin... Ei, olen pahoillani... Olenkohan nyt ihan tolaltani..." jne. jne. Onnekasta on myös, ettei isoäitipuolen meikkaus- tai pukeutumistyylillä näytä olleen suurtakaan vaikutusta Dianaan.
4. Prinsessa Diana oli horoskooppimerkiltään rapu. Kyseiseen merkkiin yhdistetään usein hellyys ja huolehtivaisuus sekä tunteiden keskeisyys niin hyvässä kuin pahassakin. Prinssi Charles on puolestaan skorppari, joten asiantuntijoiden mukaan hänen olisi pitänyt ymmärtää Dianan herkkää ja intohimoista luonteenlaatua. Ehkä prinssillä oli liian kiire eläytyä tamponin rooliin, eikä hän tajunnut täyttää horoskooppimerkkinsä asettamia odotuksia. Dodi Al-Fayed, Dianan myöhempi kulta, oli oinas eli tulimerkki, jonka kanssa rapu voi kokea hyvinkin leiskuvia ja intensiivisiä tunteita.
5. Kuulin Dianan kuolemasta jatkoriparin aamiaisjonossa. Tieto tuli minulle huhupuheena ties kuinka monen henkilön kautta, joten alussa en tiennyt, uskoako vai ei. Uskottuani tulin jostain syystä aika surulliseksi. En tiedä miksi, sillä en ollut mitenkään fanittanut Dianaa tai mitään sellaista. Kasvottomia ihmisiä kuolee ympäri maailmaa sankoin joukoin, sinänsä ei ole mitenkään johdonmukaista surra vain sitä, jolle media on antanut kasvot. Ehkä se on kuitenkin jotenkin psyykkisistä lähtökohdista ymmärrettävää.
R.I.P. People's Princess.
31. päivä elokuuta vuonna 1997 Walesin prinsessa Diana kuoli auto-onnettomuudessa. Hänet tunnettiin muun muassa tyylistään ja työstään hyväntekeväisyyden parissa. Nyt kun kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta, olemme (niin halutessamme) saaneet lukea lehdistä, kuinka prinsessaa edelleen kaivataan, kuinka hän oli maailman paras äiti jne. Seuraavassa on listattu viisi kiinnostavaa(?) faktaa, joista suurimmasta osasta ei ole tähän mennessä ainakaan minun tietääkseni ollut lööpeiksi tai minkään artikkelin kantavaksi teemaksi.
1. Trey Parkerin ja Matt Stonen luomassa animaatiosarjassa South Park prinsessa Diana on kuolemansa jälkeen päätynyt helvettiin. Tämä on oletettavasti sarjan tekijöiltä jonkinlainen ironinen vitsi, joka leikittelee Dianan pyhimysmäisellä imagolla. On myös huomattava, että South Parkin mukaan vain mormonit pääsevät taivaaseen. Poikkeuksen tässä muodostaa Saddam Hussein, jonka Jumala otti taivaaseen palveluksena Saatanalle. Itse pääpaholainen kun ei enää jaksanut tuhoisaa romanssiaan entisen diktaattorin kanssa. Jumala itse on muuten buddhalainen.
2. Sir Elton John kuului prinsessa Dianan tuttavapiiriin. Dianan hautajaisissa hän esitti ystävänsä muistoksi uuden version vanhasta hitistään Candle in the Wind. Kappale kirjoitettiin alun perin koskemaan näyttelijätär Marilyn Monroeta. Kumpainenkin kaunotar kohtasi ennenaikaisen kuolemansa 36-vuoden iässä. Fatalistit, mystikot ja numerologit töihin...
3. Prinsessa Dianan isoäitipuoli oli kirjailijatar Barbara Cartland, joka oli menestynyt romanttisten romaanien laatija. Dianan teini-ikään kuuluivat siis ainakin jossain määrin tarinat herttuaparonisankareista ja leidisankarittarista, jotka toisensa löydettyään kohoavat rakkauden siivin taivaisiin, missä enkelikuorot laulavat glooriaa. Harmillista, että prinsessa Dianan oma satu ei saanut yhtä onnellista loppua. Toisaalta on onnekasta, ettei Diana omaksunut kirjoista esimerkiksi naispäähahmojen puhetyyliä, joka paikoin vaikuttaa hieman vajaaälyiseltä, koska he eivät osaa lopettaa lauseitaan tai pisteistä päätellen ainakin tarvitsevat paljon ajatustaukoja: "Mutta voih herttua Se-ja-se... Minusta tuntuu kuin olisin... Ei, olen pahoillani... Olenkohan nyt ihan tolaltani..." jne. jne. Onnekasta on myös, ettei isoäitipuolen meikkaus- tai pukeutumistyylillä näytä olleen suurtakaan vaikutusta Dianaan.
4. Prinsessa Diana oli horoskooppimerkiltään rapu. Kyseiseen merkkiin yhdistetään usein hellyys ja huolehtivaisuus sekä tunteiden keskeisyys niin hyvässä kuin pahassakin. Prinssi Charles on puolestaan skorppari, joten asiantuntijoiden mukaan hänen olisi pitänyt ymmärtää Dianan herkkää ja intohimoista luonteenlaatua. Ehkä prinssillä oli liian kiire eläytyä tamponin rooliin, eikä hän tajunnut täyttää horoskooppimerkkinsä asettamia odotuksia. Dodi Al-Fayed, Dianan myöhempi kulta, oli oinas eli tulimerkki, jonka kanssa rapu voi kokea hyvinkin leiskuvia ja intensiivisiä tunteita.
5. Kuulin Dianan kuolemasta jatkoriparin aamiaisjonossa. Tieto tuli minulle huhupuheena ties kuinka monen henkilön kautta, joten alussa en tiennyt, uskoako vai ei. Uskottuani tulin jostain syystä aika surulliseksi. En tiedä miksi, sillä en ollut mitenkään fanittanut Dianaa tai mitään sellaista. Kasvottomia ihmisiä kuolee ympäri maailmaa sankoin joukoin, sinänsä ei ole mitenkään johdonmukaista surra vain sitä, jolle media on antanut kasvot. Ehkä se on kuitenkin jotenkin psyykkisistä lähtökohdista ymmärrettävää.
R.I.P. People's Princess.
Syyskuun höröskööppi
Kaikille horoskooppimerkeille:
Elämässäsi on alkamassa pimeämpi ajanjakso. Monet kokevat myös yhä enemmän tarvetta suojautua ulkoisia olosuhteita vastaan. Yleisesti ottaen pääset kuitenkin haluamaasi päämäärään helpommin kuin kesällä (nythän on siellä sun täällä liikenne siirtynyt kesäaikatauluista takaisin normaaliaikatauluihin). Koet ylä- ja alamäkeä, menetyksiä ja saavutuksia. Tässäkin jaksossa tarvitset ravintoa ja unta. Jos olet luonteeltasi aktiivinen, saatat aloittaa uuden harrastuksen tai projektin.
Elämässäsi on alkamassa pimeämpi ajanjakso. Monet kokevat myös yhä enemmän tarvetta suojautua ulkoisia olosuhteita vastaan. Yleisesti ottaen pääset kuitenkin haluamaasi päämäärään helpommin kuin kesällä (nythän on siellä sun täällä liikenne siirtynyt kesäaikatauluista takaisin normaaliaikatauluihin). Koet ylä- ja alamäkeä, menetyksiä ja saavutuksia. Tässäkin jaksossa tarvitset ravintoa ja unta. Jos olet luonteeltasi aktiivinen, saatat aloittaa uuden harrastuksen tai projektin.
perjantai 31. elokuuta 2007
Runotorstai: tämä hetki 20 sanalla
Tässä ja nyt tuntuu, kuin
olisit minulle juuri sitä,
mitä en koskaan
osannut kuvitella toisen ihmisen
olevan:
materialtaan
korvaamaton hyödyke.
olisit minulle juuri sitä,
mitä en koskaan
osannut kuvitella toisen ihmisen
olevan:
materialtaan
korvaamaton hyödyke.
keskiviikko 29. elokuuta 2007
Foorumi kiusatuille
Blogimaailmasta monille tuttu Brim on perustanut oman foorumin kiusatuille
25. päivä tätä kuuta on verkkoon ilmestynyt uusi foorumi, jossa kiusauksesta kärsivät tai siitä joskus kärsineet voivat saada vertaistukea ja äänensä kuuluviin. Foorumin on luonut nettiolento Brim, jonka monet tuntevat muun muassa hänen herkästä, luovasta ja kielellisesti korkeatasoisesta blogistaan Hurmaava itsemurha (tosin Brim itse on esittänyt toiveen, että foorumin ja hänen bloginsa asiat pidettäisiin erillään). Tuekseen Brim on saanut kaksi muuta moderaattoria, Myrskyttären ja Korpin.
Foorumin puitteissa voi esimerkiksi ilmoittaa kouluista, joissa kiusausta tapahtuu, ja antaa ja saada neuvoja. Kaikkien turvallisuutta ajatellen foorumilla on päätetty välttää liian yksityiskohtaisia kuvauksia, joista asianosaiset henkilöt saattaisivat olla tunnistettavissa. Tämän politiikan on tarkoitus estää sekä foorumin väärinkäyttö että ihmisten päätyminen käräjille.
Foorumilla on tähän mennessä 17 rekisteröityä käyttäjää. Keskustelu ei ole vielä täysin päässyt käyntiin, mutta jo tässä vaiheessa on muun muassa sivuttu kiusaamisen syitä (ongelmat kotona, huono itsetunto...) ja niiden uskottavuutta. Oma kantani: jotkut lapset ja nuoret nyt vaan ovat huolettomia sadisteja, jotkut eivät kasva siitä ulos edes aikuisena. Katsoin kerran Dr. Philin jakson, jossa oli vieraana nainen, johon koulukiusaus oli jättänyt syvän trauman. Yksi kiusaajistakin saatiin ohjelmaan. Hän ei edes muistanut koko kiusaamista, niin vähäpätöinen osa hänen kokemustaan se oli ollut! Tämä entinen kiusaaja oli tosin nykyään (ainakin kameroiden edessä) sangen vastuuntuntoinen tapaus, pyysi vilpittömästi anteeksi ja tarjosi apuaan, vaikkei edes muistanut tehneensä ilkeyksiä, joista uhri puhui.
Foorumin tulevan hyödyllisyyden kannalta on keskeistä, että se leviää ihmisten tietoon. Jos kouluissa on opettajia, jotka oikeasti haluavat panostaa kiusaamisen estämiseen ja ehkäisemiseen, heille tällainen paikka voisi parhaimmillaan olla hyvin arvokas. Foorumiltahan voi helposti käydä vilkaisemassa, kuuluuko omasta koulusta kummia. Opettajan ammatti on raskas ja haasteellinen, jos sen haluaa tehdä hyvin, joten ulkopuoliset informaation lähteet ovat varmasti tervetulleita, kun omat kädet, korvat ja silmät ovat täynnä ja väsyneet. Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Tämä velvollisuus kuitenkin usein - jo ihan käytännön pakosta - suoritetaan kouluissa. Tehkäämme niistä siis mahdollisimman inhimillisiä paikkoja!
(Oikean yläkulman kuva on Brimin keskustelukuvake foorumilta. Hänet ja muut foorumilaiset voit tavata osoitteessa http://p3.foorumi.info/kiusatuille/index.php)
keskiviikko 22. elokuuta 2007
Tuoteperhe kasvaa
Perustin jo jonkin aikaa sitten toisen blogin, jossa pyrin tulevaisuudessa käsittelemään ihmisyyttä ja henkisyyttä toivottavasti hieman henkilökohtaisempaan ja vähemmän vieraannuttavaan tyyliin, kuin mitä olen tämän blogin lyhyessä historiassa harrastanut. Uusi blogi löytyy esimerkiksi profiilini tai alla olevan linkin kautta:
http://henkilopinoita.blogspot.com
http://henkilopinoita.blogspot.com
tiistai 21. elokuuta 2007
Minun Sonera 2
Nettiyhteyteni toimii jälleen odottelun, hämmennyksen ja ärtymyksen jälkeen
Pääsin verkkoon taas eilen vietettyäni miltei viikon ilman toimivaa nettiyhteyttä. Raporttien mukaan ongelmia oli samoihin aikoihin ilmennyt myös muissa nimeltä mainitsemattoman asuntosäätiön kohteissa.
Ennen vian ratkeamista toimitus soitti säätiön toimistoon ja tiedusteli heidän kantaansa verkon tilaan. "Haloo", kommentoi säätiön työntekijä ja jatkoi asiani kuultuaan: "Soita Soneralle."
Kymmenisen minuutin odottelun jälkeen sain langan päähän Soneran teknisen tuen. Minua palveli asiansa osaava nainen, joka uskoi suosiolla, ettei kyse ole koneestani: vikaa ei edeltänyt minkäänlainen asetusten renklaus ja yhteyttä oli sitä paitsi yritetty kahdella eri koneella. Tämän jälkeen hän pätevästi otti minulta ylös kaiken vian korjaamisen kannalta hyödyllisen tiedon ja lupasi ilmoittaa numerooni, kun netin voi olettaa taas toimivan. Ja kas kummaa, jonkin ajan kuluttua se alkoikin toimia. Ja vielä kummempaa: sain todellakin pian myös tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että vika (mikä lie sitten ollutkin) on korjattu, sekä kerrottiin mihin soittaa, mikäli ongelmat jatkuvat. Sonera siis ymmärsi, että haluan toimivan liittymän!
Epäselväksi jäi, mikä yhteyttä loppujen lopuksi vaivasi. Lieneekö kyseessä voinut olla yleinen ongelma, joka minun kohdallani jatkui, koska en tajunnut itse olla tarpeeksi aktiivinen? Toimitus ei ymmärrä, miten asiat maailmassa toimivat, mutta siinä ei sinänsä ole mitään uutta.
Pääsin verkkoon taas eilen vietettyäni miltei viikon ilman toimivaa nettiyhteyttä. Raporttien mukaan ongelmia oli samoihin aikoihin ilmennyt myös muissa nimeltä mainitsemattoman asuntosäätiön kohteissa.
Ennen vian ratkeamista toimitus soitti säätiön toimistoon ja tiedusteli heidän kantaansa verkon tilaan. "Haloo", kommentoi säätiön työntekijä ja jatkoi asiani kuultuaan: "Soita Soneralle."
Kymmenisen minuutin odottelun jälkeen sain langan päähän Soneran teknisen tuen. Minua palveli asiansa osaava nainen, joka uskoi suosiolla, ettei kyse ole koneestani: vikaa ei edeltänyt minkäänlainen asetusten renklaus ja yhteyttä oli sitä paitsi yritetty kahdella eri koneella. Tämän jälkeen hän pätevästi otti minulta ylös kaiken vian korjaamisen kannalta hyödyllisen tiedon ja lupasi ilmoittaa numerooni, kun netin voi olettaa taas toimivan. Ja kas kummaa, jonkin ajan kuluttua se alkoikin toimia. Ja vielä kummempaa: sain todellakin pian myös tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että vika (mikä lie sitten ollutkin) on korjattu, sekä kerrottiin mihin soittaa, mikäli ongelmat jatkuvat. Sonera siis ymmärsi, että haluan toimivan liittymän!
Epäselväksi jäi, mikä yhteyttä loppujen lopuksi vaivasi. Lieneekö kyseessä voinut olla yleinen ongelma, joka minun kohdallani jatkui, koska en tajunnut itse olla tarpeeksi aktiivinen? Toimitus ei ymmärrä, miten asiat maailmassa toimivat, mutta siinä ei sinänsä ole mitään uutta.
torstai 16. elokuuta 2007
Minun Sonera
Tarkemmin määrittelemättömän opiskelijakiinteistön nettiyhteys ollut poikki nyt jo useita päiviä
Yhdessä erään nimeltä mainitsemattoman opiskelijasäätiön omistamassa kiinteistössä asukkaat eivät ainakaan toistaiseksi pääse nauttimaan internetin riemuista ja hyödyistä. Soneran hallinnoima verkkoyhteys on ollut poissa toiminnasta viikon alusta asti. Jotkut asukkaista ovat toimituksen saamien tietojen mukaan kärsineet yhteyden epävakaudesta jo viime viikonlopusta lähtien.
Toimitus ei ole onnistunut varmuudella selvittämään, johtuuko verkkoyhteyden temppuilu palvelun toimittajasta (Sonera) vai tilaajasta (nimeltä mainitsematon opiskelijasäätiö). Kyseessä saattaa olla talonyhtiön sisäinen ongelma. Vapaasti nähtävillä olevista dokumenteista (viime talonyhtiökokouksen pöytäkirjasta) nimittäin selviää, että talonyhtiön kaapelointi on kehno ja lähettimiä on vain yksi, siinä missä normaalisti vastaavassa talonyhtiössä niitä olisi viisi. Nimeltä mainitsematon opiskelijasäätiö ei ole ainakaan tähän mennessä katsonut asialliseksi investoida varustuksen tason kohentamiseen, vaikka luotettavan nettiyhteyden tärkeydestä opiskelijoille on heille ilmeisesti huomautettu.
Toisen teorian mukaan ongelma ja näin ollen vastuu on Soneran päässä. Tähän suuntaan viittaavat joidenkin asukasasiantuntijoiden "Sonera on paska, netti on rikki" -tyyliset analyysit. Voimmeko todellakin uskoa tällaista yhtiöstä, joka lupaa minulle liittymää juuri niin kuin minä haluan? No, minä ainakin haluan toimivan liittymän. Mutta ehkäpä tuo mainoslause koskee vain puhelinliittymiä...
Soneran tai nimeltä mainitsemattoman opiskelijasäätiön edustajia ei ole yritetty tavoittaa kommentteja varten.
Yhdessä erään nimeltä mainitsemattoman opiskelijasäätiön omistamassa kiinteistössä asukkaat eivät ainakaan toistaiseksi pääse nauttimaan internetin riemuista ja hyödyistä. Soneran hallinnoima verkkoyhteys on ollut poissa toiminnasta viikon alusta asti. Jotkut asukkaista ovat toimituksen saamien tietojen mukaan kärsineet yhteyden epävakaudesta jo viime viikonlopusta lähtien.
Toimitus ei ole onnistunut varmuudella selvittämään, johtuuko verkkoyhteyden temppuilu palvelun toimittajasta (Sonera) vai tilaajasta (nimeltä mainitsematon opiskelijasäätiö). Kyseessä saattaa olla talonyhtiön sisäinen ongelma. Vapaasti nähtävillä olevista dokumenteista (viime talonyhtiökokouksen pöytäkirjasta) nimittäin selviää, että talonyhtiön kaapelointi on kehno ja lähettimiä on vain yksi, siinä missä normaalisti vastaavassa talonyhtiössä niitä olisi viisi. Nimeltä mainitsematon opiskelijasäätiö ei ole ainakaan tähän mennessä katsonut asialliseksi investoida varustuksen tason kohentamiseen, vaikka luotettavan nettiyhteyden tärkeydestä opiskelijoille on heille ilmeisesti huomautettu.
Toisen teorian mukaan ongelma ja näin ollen vastuu on Soneran päässä. Tähän suuntaan viittaavat joidenkin asukasasiantuntijoiden "Sonera on paska, netti on rikki" -tyyliset analyysit. Voimmeko todellakin uskoa tällaista yhtiöstä, joka lupaa minulle liittymää juuri niin kuin minä haluan? No, minä ainakin haluan toimivan liittymän. Mutta ehkäpä tuo mainoslause koskee vain puhelinliittymiä...
Soneran tai nimeltä mainitsemattoman opiskelijasäätiön edustajia ei ole yritetty tavoittaa kommentteja varten.
torstai 2. elokuuta 2007
Lainattua
En ole tällä hetkellä niin varoissani, että raaskisin tilata jonkin aikakauslehden kotiini (säästän rahani mieluummin johonkin muuhun, esimerkiksi ruokaan). 'Lapsuudenkotiini' niitä tulee useampiakin, joten voin täällä kyläillessäni viihdyttää itseäni uppoutumalla eri julkkisten kuulumisiin ja pohdintoihin sekä tämän hetken kuumimpiin ilmiöihin (viina kallistuu!).
Seura-lehden tuoreimmassa numerossa (3.8.2007) oli muutamia lausahduksia, jotka ottivat silmään jotenkin epäjohdonmukaisina. Seuraa muutama poiminta.
Varmasti on, mutta mies ei ole jäänyt koskaan kiinni. Toisaalta suhteemme oli silloin avoin. Itsekin olen pettänyt aikoinaan.
- Laulaja Vicky Rosti tiedusteltaessa, onko häntä koskaan petetty.
Oma määritelmäni pettämisestä on tällainen: petät toisen ihmisen toimiessasi tavalla, jota hän ei sinulta odota yhteisten sopimusten tai muuten jaetun ymmärryksen valossa. Miten voi siis avoimeksi sovitussa suhteessa pettää? Tietenkin on olemassa suhteita, joiden pelisääntöihin kuuluu, että pettää saa, mutta sen ei tule koskaan tulla kumppanin tietoon. Itse tiedän ainakin erään tällaisessa suhteessa elävän. Ehkä Rostin suhde oli samanlainen, jolloin hänen vastauksessaan olisi edes jotain tolkkua.
Jossain mielessä on siis ehkä mahdollista pettää luvan kanssa, vaikka se ei täysin minun pieneen päähäni ja käsitykseeni pettämisestä mahdu. Sellainen kuulostaa kuitenkin jotenkin hysteeriseltä: kuin ihminen, joka väittää olevansa sinut jonkin asian kanssa, eikä sitten olekaan, ja vastapelurin olisi se jotenkin pitänyt tietää, vaikka päinvastaista on väitetty.
Sitoutuneessa, mutta vapaassa parisuhteessa on suuri mahdollisuus hypätä aidan yli, jos kaikki ei ole hyvin. Silloin suhdetta ei voi kehittää eikä käsitellä vaikeita asioita.
- Parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa kommentoi luvan kanssa pettämistä.
Tässä minua mietityttää kovasti, miksi Kiianmaa on heittänyt tuon ensimmäisen sanan mukaan keitokseen. Mitä sitoutunutta hänen kuvailemassaan suhteessa on? Toki voidaan keskustella siitä, tekeekö ns. "vapaa rakkaus" ihmiset laiskemmiksi ja haluttomammiksi työskentelemään suhteen eteen. Mutta tuollaisen suhteen kutsuminen "sitoutuneeksi" on minusta miltei epäloogista (olkoonkin, että kyse on hyvin tulkinnanvaraisista termeistä), mikä tekee kommentin kommentoimisen tämän pidemmälti hyvin vaikeaksi. Toivon vain, ettei "sitoutuneisuus" ole yksi niistä asioista, joita Kiianmaa parisuhteessa oleville asiakkailleen yrittää "kouluttaa", sillä suoraan sanottuna se ei vaikuta olevan hänen vahvinta alaansa.
Isoäiti antoi häissä hyviä neuvoja tyttärentyttärelleen avioliiton arkeen. "Anna anteeksi ja unohda, mutta älä koskaan anna miehesi unohtaa mitä olet anteeksi antanut."
- Vitsi Nauruseura-osiossa
Johtunee taas minun rajoittuneesta kyvystäni mieltää asioita, mutta miten voi jatkuvasti muistuttaa toista siitä, minkä on itse unohtanut? On varmaan liikaa odottaa, että edes vitsit olisivat johdonmukaisia.
Miksiköhän lehti tuli muuten päivää liian aikaisin? Onkohan aikajatkumo vääristynyt kohdallani? Pitäisikö minun alkaa etsiä lehdestä jotain sellaista, jonka estämiseen korkeammat voimat ovat näin antaneet minulle mahdollisuuden?
Seura-lehden tuoreimmassa numerossa (3.8.2007) oli muutamia lausahduksia, jotka ottivat silmään jotenkin epäjohdonmukaisina. Seuraa muutama poiminta.
Varmasti on, mutta mies ei ole jäänyt koskaan kiinni. Toisaalta suhteemme oli silloin avoin. Itsekin olen pettänyt aikoinaan.
- Laulaja Vicky Rosti tiedusteltaessa, onko häntä koskaan petetty.
Oma määritelmäni pettämisestä on tällainen: petät toisen ihmisen toimiessasi tavalla, jota hän ei sinulta odota yhteisten sopimusten tai muuten jaetun ymmärryksen valossa. Miten voi siis avoimeksi sovitussa suhteessa pettää? Tietenkin on olemassa suhteita, joiden pelisääntöihin kuuluu, että pettää saa, mutta sen ei tule koskaan tulla kumppanin tietoon. Itse tiedän ainakin erään tällaisessa suhteessa elävän. Ehkä Rostin suhde oli samanlainen, jolloin hänen vastauksessaan olisi edes jotain tolkkua.
Jossain mielessä on siis ehkä mahdollista pettää luvan kanssa, vaikka se ei täysin minun pieneen päähäni ja käsitykseeni pettämisestä mahdu. Sellainen kuulostaa kuitenkin jotenkin hysteeriseltä: kuin ihminen, joka väittää olevansa sinut jonkin asian kanssa, eikä sitten olekaan, ja vastapelurin olisi se jotenkin pitänyt tietää, vaikka päinvastaista on väitetty.
Sitoutuneessa, mutta vapaassa parisuhteessa on suuri mahdollisuus hypätä aidan yli, jos kaikki ei ole hyvin. Silloin suhdetta ei voi kehittää eikä käsitellä vaikeita asioita.
- Parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa kommentoi luvan kanssa pettämistä.
Tässä minua mietityttää kovasti, miksi Kiianmaa on heittänyt tuon ensimmäisen sanan mukaan keitokseen. Mitä sitoutunutta hänen kuvailemassaan suhteessa on? Toki voidaan keskustella siitä, tekeekö ns. "vapaa rakkaus" ihmiset laiskemmiksi ja haluttomammiksi työskentelemään suhteen eteen. Mutta tuollaisen suhteen kutsuminen "sitoutuneeksi" on minusta miltei epäloogista (olkoonkin, että kyse on hyvin tulkinnanvaraisista termeistä), mikä tekee kommentin kommentoimisen tämän pidemmälti hyvin vaikeaksi. Toivon vain, ettei "sitoutuneisuus" ole yksi niistä asioista, joita Kiianmaa parisuhteessa oleville asiakkailleen yrittää "kouluttaa", sillä suoraan sanottuna se ei vaikuta olevan hänen vahvinta alaansa.
Isoäiti antoi häissä hyviä neuvoja tyttärentyttärelleen avioliiton arkeen. "Anna anteeksi ja unohda, mutta älä koskaan anna miehesi unohtaa mitä olet anteeksi antanut."
- Vitsi Nauruseura-osiossa
Johtunee taas minun rajoittuneesta kyvystäni mieltää asioita, mutta miten voi jatkuvasti muistuttaa toista siitä, minkä on itse unohtanut? On varmaan liikaa odottaa, että edes vitsit olisivat johdonmukaisia.
Miksiköhän lehti tuli muuten päivää liian aikaisin? Onkohan aikajatkumo vääristynyt kohdallani? Pitäisikö minun alkaa etsiä lehdestä jotain sellaista, jonka estämiseen korkeammat voimat ovat näin antaneet minulle mahdollisuuden?
keskiviikko 1. elokuuta 2007
Elokuun höröskööppi
Kaikille horoskooppimerkeille:
Elokuu on sinulle tunteiden ja ajatusten, syömisen ja hengittämisen aikaa. Usein olet myös unessa. Jos joku yrittää loukata sinua, saatat loukkaantua. Mikäli olet koulussa, opintosi alkavat tässä kuussa. Toisaalta korkeakoulun merkin alla syntyneet aloittavat opintonsa todennäköisesti vasta ensi kuussa. Uudet työmahdollisuudet tuovat mukanaan taloudellisia etuja. Muussa tapauksessa olet joko vapaaehtoistöissä tai höynäytetty. Jos olet suhteessa, sinulla todennäköisesti on joku läheinen henkilö elämässäsi. Jos taas et ole suhteessa, on aina mahdollista, että tapaat jonkun. Varmasti ainakin näet ihmisiä, joko kadulla tai rakennuksissa, tai vähintään jos katsot ulos ikkunastasi.
Oikein mukavaa elokuuta jokaiselle!
Elokuu on sinulle tunteiden ja ajatusten, syömisen ja hengittämisen aikaa. Usein olet myös unessa. Jos joku yrittää loukata sinua, saatat loukkaantua. Mikäli olet koulussa, opintosi alkavat tässä kuussa. Toisaalta korkeakoulun merkin alla syntyneet aloittavat opintonsa todennäköisesti vasta ensi kuussa. Uudet työmahdollisuudet tuovat mukanaan taloudellisia etuja. Muussa tapauksessa olet joko vapaaehtoistöissä tai höynäytetty. Jos olet suhteessa, sinulla todennäköisesti on joku läheinen henkilö elämässäsi. Jos taas et ole suhteessa, on aina mahdollista, että tapaat jonkun. Varmasti ainakin näet ihmisiä, joko kadulla tai rakennuksissa, tai vähintään jos katsot ulos ikkunastasi.
Oikein mukavaa elokuuta jokaiselle!
perjantai 20. heinäkuuta 2007
Feminististä otetta Sinebrychoffin taidemuseolla - ja vähän muuallakin (külttüüri)
Kävin viime viikolla hyvän ystäväni kanssa tutustumassa Naisten salonki -näyttelyyn, joka odottaa kaikkia maalaustaiteesta kiinnostuneita Sinebrychoffin taidemuseolla. Näyttelyyn on koottu eurooppalaisten naistaiteilijoiden töitä 1700-luvulta. Valikoimaan kuuluivat kaikki perinteikkäät maalaustyypit: muotokuvat (jaksan aina ihastella, kuinka taidokkaasti esimerkiksi naisten leningit on ikuistettu), asetelmat (että osasivatkin kummissa kasoissa ihmiset aikoinaan kamojaan säilyttää, hii) sekä kirjallisuudesta ja mytologiasta poimitut hahmot ja tarinat (onpa muuten huvittavaa pelkän maalauksen perusteella päätellä, mistä jossain tilanteessa on kyse - jos ei siis satu kertomusta tuntemaan).
Näyttelyn sivuilla todetaan että se "murtaa myyttiä aliarvostetusta naistaiteilijasta miesten varjossa". Vähän minusta tuota murtamista vesitti se, että usean taiteilijattaren yhteydestä löytyi lista miesten nimiä: isiä, veljiä ja aviomiehiä. Toisaalta tämä maskuliininen läsnäolo oli myös selitetty näyttelyn teksteissä: naistaiteilija harjoitti taidettaan yleensä miehisen taustavoiman ansiosta. Olisihan loppujen lopuksi vähintäänkin kummallista, jos ei taiteilijan tiedoissa kerrottaisi esimerkiksi, miten hän on taitonsa hankkinut, ja useilla näyttelyn naisista oli opettajana toiminut oma isä tai joku muu perheeseen tai sen tuttavapiiriin kuulunut mies. Aviomiehen tuki ja rahoitus olivat myös usein keskeisiä.
Näyttelyssä oli silti ainakin pari todella omavaraisen oloista naista. Toinen heistä oli Angelica Kauffman, joka monien meriittiensä lisäksi taisi olla aikaansa edellä: hänen töitään monistettiin muun muassa astioiden ja viuhkojen koristeiksi. Nämä oheistuotteet tekivät hänen nimeään tunnetuksi ympäri Eurooppaa ja ehkä myös auttoivat taiteilijarta niin sanotusti lyömään leiville. Juttuni alusta löytyy Kauffmanin omakuva, jonka poimin answers.com nimiseltä sivustolta (minua saa muuten mielellään opastaa erilaisen materiaalin oikeaoppisessa käytössä).
En ehkä tee museolle taloudellista palvelusta, mutta mainittakoon näyttelystä vielä sen verran, että sinne on torstaisin vapaa pääsy viidestä kahdeksaan. Suosittelen tutustumaan myös kellarikerrokseen, jossa on näytteillä vanhoja huonekaluja ja esineitä.
Kulkiessamme kaupungilla näyttelyn jälkeen loimme ystäväni kanssa silmäyksen toisenlaiseen naistaiteeseen. Vähäpukeiset hempukat tuntuvat olevan toistuva teema kaikenlaisten kesätapahtumien julisteissa. Yhden sellaisen päälle oli joku kekseliäs läntännyt strategisesti asetellen tarran, jossa oli kehotus: Fight sexism!
Tässä eräänä päivänä ihmettelin muuten, miksi sota-ajan naisten kunniaksi on Kallioon pystytetty valtava harmaa fallos. Naivistisen seksistinen poikaystäväni selitti minulle sen johtuvan tietenkin pyrkimyksestä jollain tasolla palkita naiset. Miehet olivat varmasti sodan jäljiltä vähentyneet, joten siitähän niillä naisilla oli puute: jättimäisestä kyrvästä. Öhm. Muita teorioita?
torstai 19. heinäkuuta 2007
Sanat ja rakkaus (kolumni)
Eräs asia, joka allekirjoittanutta on jo pitkään kaikessa uushengellisessä toiminnassa riemastuttanut, on joidenkin tahojen rohkean mahtipontinen tyyli nimetä erilaisia asioita ja ilmiöitä. Termejä luotaessa ei häpeillä näyttää sitä, että käsittelyssä ovat nyt todellakin hyvin syvälliset ja kosmiset asiat.
Taannoin törmäsin netissä mainokseen, jolla University of Metaphysical Sciences halusi tiedottaa olemassaolostaan. Kyseisen opinahjon avulla minusta voisi etäopiskelun myötä tulla esimerkiksi "Doctor of Divinity" tai "Philosopher of Metaphysics". Aluksi olin hyvin huvittunut, mutta pian tajusin, ettei oma akateeminen viitekehykseni ole nimeämispolitiikaltaan ollut niin kovin erilainen. Suomalaisessa yliopistossa voi opiskella tieteitä, joiden nimet perustuvat muun muassa viisauden rakastamiseen (filosofia) tai Jumalaa koskevaan oppiin (teologia).
Myös kurssitarjonta voi ensialkuun aiheuttaa naurunpyrskähdyksiä. Kursseilla on erittäin kiinnostavan kuuloisia nimiä kuten "Shadow Work", "Divination Systems", "Connecting With Angels" tai ihan yksinkertaisesti "Hope". Nämä eivät ole termejä, joita löytyy minun yliopistoni kurssikuvauksista. Vai ovatko? Oman tiedekuntani kohdalla muun muassa ennustaminen tai enkelit saattaisivat tulla kyseeseen. Viimeistään kurssin "Unconditional Love" kohdalla otsani menee mietteliäästi kurttuun. Missä olenkaan juuri törmännyt tuohon termiin?
Vastaus löytyy Tapio Puolimatkan kirjasta Kasvatus, arvot ja tunteet. Puolimatka käsittelee eräässä alaluvussaan ehdotonta rakkautta - käyttäen juuri noita sanoja. Seuraavassa lyhyt lainaus:
Ehdoton rakkaus edistää lapsen tunne-elämän vapautta ja spontaanisuutta, koska lapsen ei tarvitse ansaita vanhemman rakkautta, pyrkiä miellyttämään vanhempiaan ja etsiä heidän hyväksyntäänsä vaan hän voi olla aito ja luottavainen. Voidessaan luottaa vanhempiensa rakkauteen hän voi vapaasti ilmaista tunteitaan. Ehdollinen rakkaus pakottaisi lapsen epäaitouteen, arvaamaan, mitä vanhemmat haluavat, ja muuttumaan turvattomuuden tunteen pohjalta.
Olen lyhyessä ajassa kyennyt näkemään lukuisia terminologisia siltoja löytämäni nettisivun ja omien opintojeni välillä. Pelkästään nimien pohjalta on loppujen lopuksi mahdotonta ottaa yksi asia täysin vakavissaan ja vain nauraa toiselle. Tämä asioiden monitahoisuus on jotain, minkä ajatteleva yksilö tavoittaa maailmasta helposti. Ihminen kategorisoi asioita parhaansa mukaan, etsii sitä merkitystä, joka tekee eron asian A ja asian B välillä. Mutta nimet, sanat joilla asioita päätetään kutsua, ne ovat vain nimiä.
Muutama vuosi takaperin, aikana jolloin mieleni oli turhan usein maassa, otin tavakseni asetella kaiken kosmetiikan kylpyhuoneen kaappiin niin, että tuotteen nimen sijaan kaapin sisään kurkistajaa oli vastassa takaselän tuoteselostus. Mitä lie sekin ollut, jotain hiljaista kapinaa tässä maailmassa, jossa brändit ja imagot, kaikenlaiset vaikutelmat, ovat turhan usein todellista sisältöä tärkeämpiä.
Suosittelen Veloenan viimeöistä.
Taannoin törmäsin netissä mainokseen, jolla University of Metaphysical Sciences halusi tiedottaa olemassaolostaan. Kyseisen opinahjon avulla minusta voisi etäopiskelun myötä tulla esimerkiksi "Doctor of Divinity" tai "Philosopher of Metaphysics". Aluksi olin hyvin huvittunut, mutta pian tajusin, ettei oma akateeminen viitekehykseni ole nimeämispolitiikaltaan ollut niin kovin erilainen. Suomalaisessa yliopistossa voi opiskella tieteitä, joiden nimet perustuvat muun muassa viisauden rakastamiseen (filosofia) tai Jumalaa koskevaan oppiin (teologia).
Myös kurssitarjonta voi ensialkuun aiheuttaa naurunpyrskähdyksiä. Kursseilla on erittäin kiinnostavan kuuloisia nimiä kuten "Shadow Work", "Divination Systems", "Connecting With Angels" tai ihan yksinkertaisesti "Hope". Nämä eivät ole termejä, joita löytyy minun yliopistoni kurssikuvauksista. Vai ovatko? Oman tiedekuntani kohdalla muun muassa ennustaminen tai enkelit saattaisivat tulla kyseeseen. Viimeistään kurssin "Unconditional Love" kohdalla otsani menee mietteliäästi kurttuun. Missä olenkaan juuri törmännyt tuohon termiin?
Vastaus löytyy Tapio Puolimatkan kirjasta Kasvatus, arvot ja tunteet. Puolimatka käsittelee eräässä alaluvussaan ehdotonta rakkautta - käyttäen juuri noita sanoja. Seuraavassa lyhyt lainaus:
Ehdoton rakkaus edistää lapsen tunne-elämän vapautta ja spontaanisuutta, koska lapsen ei tarvitse ansaita vanhemman rakkautta, pyrkiä miellyttämään vanhempiaan ja etsiä heidän hyväksyntäänsä vaan hän voi olla aito ja luottavainen. Voidessaan luottaa vanhempiensa rakkauteen hän voi vapaasti ilmaista tunteitaan. Ehdollinen rakkaus pakottaisi lapsen epäaitouteen, arvaamaan, mitä vanhemmat haluavat, ja muuttumaan turvattomuuden tunteen pohjalta.
Olen lyhyessä ajassa kyennyt näkemään lukuisia terminologisia siltoja löytämäni nettisivun ja omien opintojeni välillä. Pelkästään nimien pohjalta on loppujen lopuksi mahdotonta ottaa yksi asia täysin vakavissaan ja vain nauraa toiselle. Tämä asioiden monitahoisuus on jotain, minkä ajatteleva yksilö tavoittaa maailmasta helposti. Ihminen kategorisoi asioita parhaansa mukaan, etsii sitä merkitystä, joka tekee eron asian A ja asian B välillä. Mutta nimet, sanat joilla asioita päätetään kutsua, ne ovat vain nimiä.
Muutama vuosi takaperin, aikana jolloin mieleni oli turhan usein maassa, otin tavakseni asetella kaiken kosmetiikan kylpyhuoneen kaappiin niin, että tuotteen nimen sijaan kaapin sisään kurkistajaa oli vastassa takaselän tuoteselostus. Mitä lie sekin ollut, jotain hiljaista kapinaa tässä maailmassa, jossa brändit ja imagot, kaikenlaiset vaikutelmat, ovat turhan usein todellista sisältöä tärkeämpiä.
Suosittelen Veloenan viimeöistä.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
Palveluksia tarjotaan
Työtä vailla oleva helsinkiläinen nuori nainen tarjoaa palveluksiaan. Ei kuitenkaan sellaisia, sillä en ole läheskään niin epätoivoinen. Elämänkoulua minulla on takanani kohta 25 vuotta, joista masennuksen ja rajallisen suorituskyvyn merkeissä vierähti vain noin kolme. Viralliselta koulutukseltani olen maisteri heti, kunhan vain saan aikaiseksi tarpeeksi vakuuttavan tarinan siitä, mitä joku tyyppi vuosisatoja sitten tarkoitti raapustuksillaan.
Minulla on kokemusta muun muassa tarralappujen liimaamisesta, tavaroiden kantelemisesta, pin-koodien luomisesta ja kakkapyllyjen pyyhkimisestä. Tuttavuutta olen tehnyt myös pro rata -laskelmien, näsäviisaiden kahdeksasluokkalaisten ja markkinatutkimuskyselyjen kanssa. Lisäksi hallitsen kahvitaukojen (rivoille) vitseille nauramisen, puuhakkaan kävelyn paikasta A paikkaan B sekä erilaisten vessa- ja jääkaappipoliittisten mallien perusteet.
Opintojen ja työskentelyn myötä ATK-taitoni ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että koen saavani tietokoneen toimimaan muutenkin kuin sattumanvaraisesti ruokauhrien tai rituaalisen rukoilun avulla. Jotkut ohjelmat ovat niin näppäriä, että käytän niitä vapaa-aikananikin. Mikäpä sen kätevämpää, kuin sukulaisia tavatessa heti alkuun pistää pystyyn Power Point -esitys siitä, miten opinnot ja "miesasiat" edistyvät. Eipähän sitten tarvitse kaikille erikseen selittää samoja asioita! Kielitaitoni ovat poikaystävän mukaan oikein tyydyttävät.
Kyllä, olen kiinnostunut juuri Teidän yrityksestänne/alastanne/tuotteestanne. Tulen mielelläni työhaastatteluun pälyilemään ympärilleni ja näyttämään söpöltä.
Minulla on kokemusta muun muassa tarralappujen liimaamisesta, tavaroiden kantelemisesta, pin-koodien luomisesta ja kakkapyllyjen pyyhkimisestä. Tuttavuutta olen tehnyt myös pro rata -laskelmien, näsäviisaiden kahdeksasluokkalaisten ja markkinatutkimuskyselyjen kanssa. Lisäksi hallitsen kahvitaukojen (rivoille) vitseille nauramisen, puuhakkaan kävelyn paikasta A paikkaan B sekä erilaisten vessa- ja jääkaappipoliittisten mallien perusteet.
Opintojen ja työskentelyn myötä ATK-taitoni ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että koen saavani tietokoneen toimimaan muutenkin kuin sattumanvaraisesti ruokauhrien tai rituaalisen rukoilun avulla. Jotkut ohjelmat ovat niin näppäriä, että käytän niitä vapaa-aikananikin. Mikäpä sen kätevämpää, kuin sukulaisia tavatessa heti alkuun pistää pystyyn Power Point -esitys siitä, miten opinnot ja "miesasiat" edistyvät. Eipähän sitten tarvitse kaikille erikseen selittää samoja asioita! Kielitaitoni ovat poikaystävän mukaan oikein tyydyttävät.
Kyllä, olen kiinnostunut juuri Teidän yrityksestänne/alastanne/tuotteestanne. Tulen mielelläni työhaastatteluun pälyilemään ympärilleni ja näyttämään söpöltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)