torstai 19. heinäkuuta 2007

Sanat ja rakkaus (kolumni)

Eräs asia, joka allekirjoittanutta on jo pitkään kaikessa uushengellisessä toiminnassa riemastuttanut, on joidenkin tahojen rohkean mahtipontinen tyyli nimetä erilaisia asioita ja ilmiöitä. Termejä luotaessa ei häpeillä näyttää sitä, että käsittelyssä ovat nyt todellakin hyvin syvälliset ja kosmiset asiat.

Taannoin törmäsin netissä mainokseen, jolla University of Metaphysical Sciences halusi tiedottaa olemassaolostaan. Kyseisen opinahjon avulla minusta voisi etäopiskelun myötä tulla esimerkiksi "Doctor of Divinity" tai "Philosopher of Metaphysics". Aluksi olin hyvin huvittunut, mutta pian tajusin, ettei oma akateeminen viitekehykseni ole nimeämispolitiikaltaan ollut niin kovin erilainen. Suomalaisessa yliopistossa voi opiskella tieteitä, joiden nimet perustuvat muun muassa viisauden rakastamiseen (filosofia) tai Jumalaa koskevaan oppiin (teologia).

Myös kurssitarjonta voi ensialkuun aiheuttaa naurunpyrskähdyksiä. Kursseilla on erittäin kiinnostavan kuuloisia nimiä kuten "Shadow Work", "Divination Systems", "Connecting With Angels" tai ihan yksinkertaisesti "Hope". Nämä eivät ole termejä, joita löytyy minun yliopistoni kurssikuvauksista. Vai ovatko? Oman tiedekuntani kohdalla muun muassa ennustaminen tai enkelit saattaisivat tulla kyseeseen. Viimeistään kurssin "Unconditional Love" kohdalla otsani menee mietteliäästi kurttuun. Missä olenkaan juuri törmännyt tuohon termiin?

Vastaus löytyy Tapio Puolimatkan kirjasta Kasvatus, arvot ja tunteet. Puolimatka käsittelee eräässä alaluvussaan ehdotonta rakkautta - käyttäen juuri noita sanoja. Seuraavassa lyhyt lainaus:

Ehdoton rakkaus edistää lapsen tunne-elämän vapautta ja spontaanisuutta, koska lapsen ei tarvitse ansaita vanhemman rakkautta, pyrkiä miellyttämään vanhempiaan ja etsiä heidän hyväksyntäänsä vaan hän voi olla aito ja luottavainen. Voidessaan luottaa vanhempiensa rakkauteen hän voi vapaasti ilmaista tunteitaan. Ehdollinen rakkaus pakottaisi lapsen epäaitouteen, arvaamaan, mitä vanhemmat haluavat, ja muuttumaan turvattomuuden tunteen pohjalta.

Olen lyhyessä ajassa kyennyt näkemään lukuisia terminologisia siltoja löytämäni nettisivun ja omien opintojeni välillä. Pelkästään nimien pohjalta on loppujen lopuksi mahdotonta ottaa yksi asia täysin vakavissaan ja vain nauraa toiselle. Tämä asioiden monitahoisuus on jotain, minkä ajatteleva yksilö tavoittaa maailmasta helposti. Ihminen kategorisoi asioita parhaansa mukaan, etsii sitä merkitystä, joka tekee eron asian A ja asian B välillä. Mutta nimet, sanat joilla asioita päätetään kutsua, ne ovat vain nimiä.

Muutama vuosi takaperin, aikana jolloin mieleni oli turhan usein maassa, otin tavakseni asetella kaiken kosmetiikan kylpyhuoneen kaappiin niin, että tuotteen nimen sijaan kaapin sisään kurkistajaa oli vastassa takaselän tuoteselostus. Mitä lie sekin ollut, jotain hiljaista kapinaa tässä maailmassa, jossa brändit ja imagot, kaikenlaiset vaikutelmat, ovat turhan usein todellista sisältöä tärkeämpiä.

Suosittelen Veloenan viimeöistä.

8 kommenttia:

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Oo, mitä kursseja! - mistä olenkaan jäänyt paitsi. Koska tahansa unconditional love, aina välissä shadow work ja yö ehkä työhön haitallisesti vaikuttaen connecting with angels.

Tuo suomenkielinen versio "unconditional love'sta" kuulostaa kovasti ehdottomalta, eli lapsen vanhemman kokemuksia ei ole suojattu suojelulta samoin kuin lapsen vastaavia. Muistuttaa kovasti sellaista retoriikkaa, jossa kuvitellaan 'solidaarisuuden' voivan olla velvollisuus tai jotakin, jota voi edellyttää, jonka puutteen voi sanktioida tai jonka puutteesta voi olla pahoillaan tekemättä sitä jo ennakkoon täydelleen mahdottomaksi. Mahtaako "ehdoton" edes tarkoittaa ehtojen puutetta, vai pikemminkin vain yhtä vaihtoehtoa, jotakin jota voidaan suoraan tai kuvitteellisesti kokijan oletettua asemointia 'ennakoiden' edellyttää tämän ulkopuolelta (esimerkiksi rakkauden jälkimmäisen mallin mukaan lähtökohtainen edellyttäminen puolisolta)?

Tämän mukaan rakkautta vailla ehtoja ei voi taata kenellekään. Rujosti muotoiltuna: sitä voi olla vain mikäli tarjonta vastaa ilman muutoksia kysyntään. Muuten joku joutuu muuttumaan tilanteen/kysynnän ehtojen määrittelemällä tavalla. Ja kaikki kohdalleen osuneet tekijät voivat koska tahansa muuttua.

Miltei kaikille kelpaavat kuitenkin ehdottoman rakkauden sijaan sijaan Skinner box'in parikohtaiset muunnelmat.

Pinkki Baretti kirjoitti...

Niin juu, käsittääkseni Puolimatka katsoisi muuttumisen tilanteen vaatimalla tavalla vanhemman tehtäväksi. Lapsi on laitettava siinä suhteessa aikuisen edelle. Nähdäkseni kasvatusfilosofisessa kirjallisuudessa on hyvin tavallista esittää ideaaleja ja päämääriä tavoiteltaviksi, jos kerran on mennyt lapsia hankkimaan tai päättänyt niiden parissa työskennellä. Puolimatka pitää ehdotonta rakkautta yhtenä tällaisena ideaalina: jonain mihin tulisi pyrkiä, vaikkei kukaan sitä koskaan saavuttaisikaan, koska kaikilla on omia tunnetarpeitaan (oma muu tien vieressä). Puolimatkan haaveena taitaa olla, että vaikkei ns. romanttisessa suhteessa onnistuttaisi edistymään "tarverakkautta" pidemmälle, niin ainakin vanhempi-lapsi-suhteessa siihen jossain määrin pystyttäisiin.

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Miten "romanttisen suhteen" ja "tarverakkauden" voi sovittaa samaan kuvaan?

Pinkki Baretti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Pinkki Baretti kirjoitti...

Uusi yritys, kun edellinen meni teknisen sähläyksen takia sössötykseksi...

Jaa, katsos kun tarkoitin tuossa aiemmassa "ns. romanttisella suhteella" sitä, mitä jotkut kutsuvat myös "parisuhteeksi" (erona vanhempi-lapsi-suhteesta). Hyvin tavallisesti sellaiseen kuuluu mm. emotionaalinen vuorovaikutus (draamailu), yhteiset harrasteet (telkan kattelu) ja seksuaalinen kanssakäyminen (panot)... tarvitseeko mun edes tähän perään enää selittää, miksi yhdistin siihen "tarverakkauden". Olipa toki harmillisesti toimittu minulta, vetää nyt romantiikan kaunis nimi lokaan tällaisessa yhteydessä, mutta tulipahan tehtyä.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa mainioita havaintoja. Kai se kuuluu tähän seesteiseen (toiveajattelua....)keski-ikään, että on alkanut miettiä asioita kauemmin eikä heti hläytä varmaa kantaansa. Viisaudeksikin sitä voisi sanoa.

Anonyymi kirjoitti...

genoveeva, jos olet kuullut sokrateesta, hän oli maailman viisain vain koska tiesi ettei ole viisas. Hän keskusteli ja kyseli oppiakseen lisää. Lopullista totuutta/"viisautta", tietoa kaikesta tuskin saavutetaan. Lopulta on vain mielipiteitä ja asiota jotka vaikuttavat siltä että niistä tiedetään niin paljon, että vallitsevia käsityksiä ei pystytä enää kumoamaan(esim. ihmisen geenit). Sori, ei ollut tarkoitus päteä...

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni Tapio Puolimatka ei tarkoita ehdottomalla rakkaudella mitään ideaalia johon pitäisi pyrkiä. Kahden ihmisen(rakastavaisten, äidin ja lapsen ym.)välinen rakkaus vain joko on tai ei ole ehdotonta. Kun sinulle läheinen ihminen on surullinen, masentunut tai vihainen, heikkenevätkö tunteesi häntä kohtaan? Annatko hänen vetäytyä yksin kurjuuteensa tai itkeä olkapäätäsi vasten vain koska niin on tapana?

Lapsia ei tulisi myöskään hankkia oman yksinäisyyden tai rakkaudentarpeen täyttämiseksi. Lapsen ehdollistaminen rakkauteen(esim. hellyyden osoittaminen vain lapsen nauraessa tai selviytyessä hyvin jostain tehtävästä) on vanhemman väärää vallankäyttöä ja usein johtaa lapsella myöhemmässä elämässä täydellisyys- ja/tai huomiohakuisuuteen. Vielä aikuisena kasvanut lapsi yrittää, usein tiedostamattaan, saada äitinsä huomion tai löytää ehdotonta rakkautta muualta. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä toista ihmistä ei voi vaatia rakastamaan itseään.

Vasta kun hyväksyt omat vikasi ja heikkoutesi sellaisinaan ja ns. rakastat itseäsi varauksettomasti(huom. eri kuin itserakkaus) voit oppia rakastamaan myös muita. Tunne itsesi, ja pyri totuuteen!

Myös negatiivisina pidettyjä tunteita pitäisi ja saa uskaltaa näyttää läheisille ihmisilleen, koska he ovat ainoat, jotka eivät käytä hyväkseen heikkouttasi(esim. pilkkaa) ja tietävät lopulta kärsivänsä myös itse kun tietävät sinun kärsivän. Asioista pitää joskus puhua suoraan.
Halasin tänään äitiäni kunnolla ensimmäistä kertaa. Me kummatkin itkimme. Kiitos.

Ks.
http://www.helmet.fi/search*fin?/Xlahjakkaan+lapsen&searchscope=9&m=&l=&b=&Da=&Db=&SORT=D/Xlahjakkaan+lapsen&searchscope=9&m=&l=&b=&Da=&Db=&SORT=D&SUBKEY=lahjakkaan%20lapsen/1%2C3%2C3%2CB/frameset&FF=Xlahjakkaan+lapsen&searchscope=9&m=&l=&b=&Da=&Db=&SORT=D&1%2C1%2C
(Lahjakkaan lapsen draama ja todellisen itsen etsiminen / Alice Miller, WSOY)
http://www.youtube.com/watch?v=EiiLrL5H2dI
(2pac - unconditonal love)