sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Mitä kouluissa pitäisi opettaa?

Saunon joskus 12-vuotiaan pikkusiskoni kanssa ja kyseisen nuoren neidin keskustelunavaukset jäävät usein pyörimään päähäni. Viime viikonloppuna hän ilmoitti minulle, ettei aina ihan jaksaisi istua ympäntunnilla (tiedoksi niille, joiden sanavarastosta nykyisen alakoulun termistö ei muodosta merkittävää osaa: ymppä tarkoittaa ympäristöoppia). Esitin hyvänä keskustelukumppanina tietenkin jatkokysymyksen ja ihmettelin, mikä niissä ympäntunneissa niin ikävää on. Pikkusiskoni tunnusti, etteivät häntä jaksa kiinnostaa pasaatituulet. Äkkiseltään en osannut mainita yhtäkään syytä, miksi niiden pitäisi häntä kiinnostaa.

Mielessäni kävi, että ehkä pasaatituulet koskettaisivat siskoani (ja minua itseäni) enemmän, jos oleskelisimme alueella, jossa ne vaikuttaisivat elämäämme. Silloin niistä voisi olla hyödyllistä tietää. Tai jospa pikkusiskoni päättääkin isona haluavansa opiskella maantiedettä tai meteorologiaa: toki hän silloin arvostaisi suuresti peruskoulussa saamaansa pohjatietoa. Itse en ainakaan ennen lukion loppuvaihetta tiennyt, mihin suuntaisin opiskelemaan.

Pystyn siis muotoilemaan ainakin pari luonnoksenomaista ja kömpelöä syytä kiinnostua niistäkin peruskoulun tarjoamista tiedonpalasista, joiden käyttökelpoisuutta ei kyseisellä hetkellä ehkä ymmärrä. Karu totuus on kuitenkin se, että ihmiskunnan hippusissa oleva tiedon määrä lisääntyy päivä päivältä (jos ei muuta, niin ainakin historiaa syntyy koko ajan lisää. Jollain periaatteilla ja jonkun auktoriteetilla koulussa opetettavia asioita on siis rajattava, eikä kaikkea mahdollisesti tärkeä mahdu opetussuunnitelmaan. Lisäksi voitaisiin argumentoida, että eikö tärkeiksi osoittautuvat asiat voi opiskella silloin, kun niiden tärkeys kunkin yksilön elämässä tulee ilmeiseksi.

Tarve jollekin tiedolle tai taidolle ei kuitenkaan takaa kykyä sen omaksumiseen. Sen tähden olisi hyvä jo kasvuiässä taata ihmisille mahdollisuus oppia tiedon etsimiseen, omaksumiseen ja soveltamiseen liittyviä periaatteita ja kysymyksenasetteluja. Tällaisia abstrakteja asioita on kuitenkin hyvin vaikea, ellei miltei mahdoton omaksua ilman käytännön esimerkkejä ja harjoitusta. Jotain asiatietoa kouluissa tulisi siis yleisten periaatteiden ja filosofisen pohdinnan lisäksi ja tukena opettaa.

Harhailevat ajatukseni ovat näin johtaneet minut kahden hämmentävän mietteen äärelle. Yksi: kouluissa tulisi opettaa jotain. Kaksi: saattaa loppujen lopuksi olla melko sama, mitä tämä "jotain" on. Nämä tuumat ovat samanaikaisesti sekä äärimmäisen kiehtovia että erittäin vaikeita. Ajatus koulusta, jossa oppilaat ja opettaja saisivat opetussuunnitelmien puuttuessa luoda yhdessä oman, täysin ainutlaatuisen oppisisällön, tuntuu herkulliselta. Vaikeus seuraa yhteiskunnallisen tason kysymyksistä: Mitä tapahtuisi opintojen vertailukelpoisuudelle? Miten kävisi ylioppilaskirjoitusten ja jatko-opintopaikkojen jakamisen? Realiteetit ampuvat päiväunia jalkaan, niin kuin yleensä.

Ei kommentteja: