Kokemusmaailmani koostuu asioista,
joista kenenkään kokemusmaailma ei saisi koostua:
mietinnöistä, kuinka seisomaan jätetty kahvi muodostaa
haihtuessaan kupin sisäpintaan samanmoisia merkkejä
kuin puiden vuosirenkaat ovat,
ja toisten ihmisten keskustelujen kuuntelemisesta
ja pimeyden seuraamisesta katseella
kerta toisensa jälkeen
nurkkaan asti.
Tämä näin, vaikka yritän ajatella asioita,
joilla oikeasti on väliä:
jokapäiväistä leipää ja syntien anteeksiantamista.
Vaikka yritän ja katsoessani
hämärän läpi nukkuvaa pikkusiskoani
muistan nuoren tytön, kauttaaltaan puhtaaksi tahratun.
Voi Luoja, kuinka minä haluan olla taas se tyttö
ja tietää, että vähän vielä kipua
voi sietää, aina vähän vielä kipua,
eikä koskaan sulkeutua lopullisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti