Euroviisut on ilmiö, jonka suhteen minulla ei ole mitään erityistä ymmärrystä tai intohimoa. Silti niiden etenemistä on viime vuosina tullut seurailtua aina, kun satun TV:n ääreen sopivaan aikaan. Näin kävi myös eilenillalla, jolloin alkoi Suomen euroviisuedustajan valinta vuodelle 2009. Edustaja äänestetään tyrkylle kutsutuista kahdeksasta artistista tai ryhmästä. Kahdessa alkukarsinnassa on kummassakin neljä kisaajaa, joista kaksi pääsee suoraan finaaliin ja muut saavat vielä toisen mahdollisuuden, sillä heidän joukostaan äänestetään finaaliin yksi. En ihan ymmärrä, mikä idea tässä on: miksi ihmeessä olettaisimme jonkin esityksen yhtäkkiä loppusuoralla nousevan muiden yli, jotka yleisö on jo kertaalleen äänestänyt sitä mieluisemmiksi? Joten mikä into sinne edustajakilvan finaaliin on tunkea vielä se yksi?
Oikeastaan minun piti kirjoittaa asiasta, johon liittyvä kysymys on minusta äskeistä kiintoisampi. Eilisessä suorassa lähetyksessä esiintyi siis neljä artistia/ryhmää, joista yksi oli Tapani Kansa. Herra Kansa eksyi rytmissään esityksensä alussa ja pisti koko show'n poikki voidakseen aloittaa uudelleen. Silti Kansa sai suurimman osan äänistä. Mikä tähän on syy?
Toki Kansa on paikkansa vakiinnuttanut artisti, jolla on varmasti vankka kannatusjoukko tämän kansakunnan joukossa. Mutta kolmen aiemman vuoden edustajat ovat olleet aivan eri maata. Tältä pohjalta ei tunnu loogiselta teoretisoida esimerkiksi, että nuoria ihmisiä ei Euroviisut kiinnosta ja yhtäkkiä jonkin Tapani Kansaa rakastavan, kasvottoman tätien ja pappojen massan äänestyskäyttäytyminen olisi ratkaisevaa. (Tosin olen myös lukenut, että Koop Arponen voitti Idolsin "mummoäänillä", joten ehkä on meneillään jotain, josta en tiedä...)
Eräs teoria olisi selittää Kansan voitto nimenomaan hänen esityksensä keskeytymisellä ja tarkemmin ottaen siitä seuranneilla sääliäänillä. Tämä ajatus ei kuitenkaan ole ollenkaan linjassa sen kanssa, mitä oletan suomalaisesta kansallismentaliteetista. Eikö meillä pitäisi olla huono itsetunto ja varmasti myös taipumus myötähäpeään? Silloin tuntuisi oudolta ajatella, että Kansan esityksen pikku kömmähdyksen inhimillisyys ja sympaattisuus jotenkin vetäisi pidemmän korren suhteessa visioon siitä, että jotain vastaavaa tapahtuisi kansainvälisessä kilpailutilanteessa.
Lopulta sitä tulee yksinkertaisesti miettineeksi, että voisiko olla - voisiko mitenkään olla - kyse siitä, että Kansalla oli ehdottomasti eilisen karsinnan paras laulutaito? Voisiko olla että suomalaiset reagoivat siihen, miltä tämä ammattitaitoinen pitkän linjan muusikko kuulosti nuorien kanssakisaajiensa rinnalla? Hämmentävä ajatus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ainakin kaikki koskaan lavalla laulaneet saattoivat päätellä, että Ylen lavaäänentoisto oli kelvotonta. Yleisön melu ei voi peittää säestystä laulajan kuulumattomiin jos lavalle päin suunnattu äänentoisto on hoidettu kunnolla. Jos säestys peittyi aplodeihin, asiaa ei ollut hoidettu kunnolla, ja silloin kun sitä ei ole hoidettu, lavalla laulaminen on sietämättömän hankalaa. Ainakin kaikkien lavaesiintyjien sympatiat Kansa siis takuulla sai.
Plääh että ärsyttää: kirjoitin pitkähkön selostuksen, joka katosi taivaan tuuliin eli bittiavaruuteen. Pointti oli kuitenkin: Uskon että kehno äänentoisto on haaste kokeneellekin muusikolle ja että toinen lavaesiintyjä osaa sympatiseerata tuollaista tilannetta. Sellaisesta ei kuitenkaan varmaan mitään merkittävää sympatiaäänisaldoa kerry suuren osan katsojista/äänestäjistä ollessa kriittisyydestä nauttivia sohvaperunoita, jotka on varustettu "hää hää" -asenteella. Palaan siis ajatukseen siitä, että Kansan laulutaito yksinkertaisesti vain vakuutti. Pidän siitä ajatuksesta.
Lähetä kommentti