sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Nerokkuus on seksikästä, samoin tummat huuliveikot

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, minut on haastettu mitä ihanimpaan meemiin. Tarkoituksena on listata elokuvien ja tv-sarjojen hahmoja, joihin on ollut tavalla tai toisella ihastunut. Tähän mennessä päähäni on pälkähtänyt ihastusta/ihastelua herättäneitä hahmoja jo lukuisia, jotka aion nyt listata. Lista ei ole millään muotoa harkittu tai kattava (muuten sen tekemiseen menisi ikuisuus tai se olisi tuhottoman pitkä). Sen sijaan lista on hyvin sensuroimaton. Olen hyväksynyt sinne hahmoja vuosien varrelta sangen kyseenalaistamatta, mikä tarkoittaa että joukossa on joitain, joiden vetovoiman tavoitan enää vain muistinvaraisesti tai järkeilemällä. Olen noudattanut listassa vapaata kronologista järjestystä, lukuunottamatta ensimmäistä kohtaa, jonka halusin saada aggressiivisesti heti kärkeen...

1. Agentti Dale Cooper (Twin Peaks)

Juu, tästä miehestä tulee riita. Todennäköisesti se, joka osaa keittää parhaimmat kahvit ja leipoa maukkaimmat piiraat, voittaa...

Voisin laittaa tähän listaan monia muitakin Sirenin listassa olleita hahmoja (varsinkin Severuksen), mutta pysyttelen nyt näissä, jotka tulivat mieleeni ilman ulkopuolisia impulsseja.




2. Paroni Arnold

Parilla ensimmäisellä luokka-asteella olin kovin innostunut vanhoista kotimaisista elokuvista, joita Yle näytti silloin muistaakseni tiistai iltapäivisin (jäin muutamaan otteeseen pois koululla pidettävästä luovan toiminnan kerhostakin niiden takia). Kulkurin valssi oli suosikkini (enkä tietenkään ole siinä suhteessa ainut) ja Tauno Palon hahmo hehkui vanhanaikaista salaperäisyyttä ja romantiikkaa. Kukapa nainen ei haluaisi tulla tanssitetuksi ulos omista pakkopulla-häistään tumman ja tulisen hurjapäähurmurin käsivarsilla?

3. David Addison (Konnankoukkuja kahdelle)


Voi miten herra Addisonin omahyväinen virne ja (ainakin hänen omasta mielestään) erinomaisen hauskat vitsinsä upposivat murrosikäiseen sieluuni ja saivat vatsanpohjassa aikaiseksi piristävää hyrräystä. Huoletonta huulenheittoa harrastavat, nahoissaan ilmeisen hyvin viihtyvät tummaveriköt olivat teini-iässä paheeni, johon olen tainnut sittemmin regressoitua.

Näin joskus vuosia sitten ihanan unen, jossa eksyin vahingossa Bruce Willisin takapihalle. Hänen iso ja hurja vahtikoiransa ahdisteli minua, mutta talon isäntä tuli herrasmiesmäisesti pelastamaan minut. Sitä pidemmälle uni ei edennyt. Ehkä nuoruuden viattomuus pisti rajoja mielikuvitukselle. Toisaalta näen nykyäänkin surullisen vähän eroottisia unia.


4. Edward Lewis (Pretty Woman)


No, tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta kyseinen elokuva oli kova sana jossain vaiheessa ala-asteen lopulla. Edward Lewisin hellän huvittunut tapa katsoa naista lämmitti sydäntä. Vaikutus väheni vasta, kun tajusin, että Richard Geren jokaiselta hahmolta löytyy kyseinen ilme (se on se toinen niistä kahdesta).

Elokuva itsessään on tietenkin täysin höttöinen ja realismia vailla oleva romanttinen aikuisten satu rikkaan liikemiehen ja prostituoidun suhteesta. Vaikka tarinan ote käsiteltyihin teemoihin on pinnallinen ja Julia Robertsin hahmosta saa hakemalla hakea merkkiä ihmiskaupan traumaattisuudesta, jonkinlaisen osattomuuden kuvaston elokuva kuitenkin on tarjonnut, sillä tietyt sen kohtaukset kohoavat usein mieleeni kokiessani ulkopuolisuutta tai juurettomuutta.

5. Jeeves (Kyllä Jeeves hoitaa)

Tarvitseeko tätä edes perustella? Ulkonäkö ei ehkä ole klassisen komea, mutta mitkä hoksottimet ja mikä käytös! Näyttelijän (Stephen Fry) älykkyys kuultaa läpi roolisuoritukseen ja tekee hahmon kekseliäisyydestä uskottavaa. Lisäksi Jeeves säilyy läpi sarjan eräänlaisena mysteerinä: Mikä oikeastaan motivoi tätä miestä? Mitkä ovat hänen omat päämääränsä tai intohimonsa? Voi vain todeta, että hän on jonkinlainen hyväntahtoinen, manipulatiivinen nero. Ja ihana.




6. Jokaise
n Star Trekin emotionaalisesti niukin mieshahmo

Originaalissa se oli tietenkin Spock. Alati hermonsa ja loogisuutensa säilyttävä Spock. Next Generationissa se oli Data, suorituskyvyltään ylivoimainen ja käytökseltään hillitty androidi, joka omalaatuisella tyylillään opiskeli ihmisyyttä. Deep Space 9:ssa se oli turvallisuuspäällikkö Odo, joka edusti mystistä muodonmuuttajien lajia ja piti varmalla kädellä yllä järjestystä asemalla. (Voyager oli sen verran lattea, että jätetään se.) Mikä näitä hahmoja sitten yhdistää? He ovat taipumuksiltaan ylivertaisia ja omaavat hillityn ulkokuoren, jonka nuori nainen voi kuvitella murtavansa.



7. Pacey Witter (Dawson's Creek)


Tumma, lievästi kapinallinen läpänheittäjä. Pohjimmiltaan älykäs alisuoriutuja, joka tarpeen tullen analysoi ympäröiviä tapahtumia ja omaa tunne-elämäänsä elegantisti ja kypsästi (ainakin teini-ikäisen näkökulmasta ja voi kuinka olisin itsekin halunnut roikkua samaan tapaan puhuvassa nuorisoporukassa). Aina tilaisuuden tullen hyväsydäminen herrasmies. Suhde opettajaan ei ainakaan vähentänyt seksikkyyttä...



8. Angel (Buffy ja Angel)

Ulkonäkö miellyttää, samoin tietenkin rohkeus ja sankariteot. Tosin hahmon synkkyys ja jatkuva melankolinen murjotus ovat joskus olleet minulle siinä rajoilla, että joko menee rasittavaksi. Traagisen taustatarinan takia annan kuitenkin paljon anteeksi. Onhan se kutkuttavaa fantasioida hahmosta, joka rakastuessaan ja pannessaan rakkautensa täytäntöön joutuu tuhon partaalle. Sehän tekee naisesta jollain kierolla tapaa aikamoisen femme fatalen.

Spike on toki myös ihan kuumaa kamaa (toteutettiinhan hahmon kautta jopa monien naisten salaisesti vaalimaa raiskausfantasiaa), mutta ehkä hieman liian narkkarimaisen ruikku ja blondattu. Suhteellisen pinnalliset esteettiset mieltymykset nyt ratkaisivat tämän Angelin hyväksi.

9. D'artagnan (Rautanaamio)

Gabriel Byrnen esittämä kypsä ja kultivoitunut D'artagnan iski aikanaan idealistisessa vilpittömyydessään kovaa. Ah, komistus lausumassa siniset silmät tapittaen juhlallisia ja yleviä ajatuksia, niin omistautuneena rakastamalleen naiselle ja vaalimilleen periaatteille. Leffa sisältää muutenkin ihan kunnioitettavan määrän miesnamuja.




10. Neo (Matrix)


Joku Keanu Reevesin aneemisen kalpeassa lookissa vain vetosi. Siksi toisekseen, olihan se messiashahmo, what can I say. Eikä se pitkä, musta nahkatakki ainakaan asiaa haitannut. Sellainen saa minut tosielämässäkin kaupungilla liikkuessani kääntämään pääni, vaikka kantaja olisi joku 13-vuotias (ja sitten tulee pedofiilinen olo). En osaa tätä fetissiä selittää.

11. Ned Flanders (Simpsonit)

Tiedättekö ne muutamat kohtaukset, joissa Ned on paidatta ja paljastaa treenatun yläkroppansa? Minä en naura. Minä sanon "uuu". Lisäksi miehen järkymättömässä mielenrauhassa ja ystävällisyydessä on jotain miltei yliluonnollista. Oikeastihan Ned on aivan liian kunnollinen, puhtoinen ja jumalaapelkäävä, sellainen miekkonen, josta tosielämässäkin pidän itseni erossa, vaikka kuinka suloisia olisivat. Taidan pitää itseäni jotenkin tuhmana tyttönä, jolla olisi vain korruptoiva vaikutus.



12. Ephram Br
own (Everwood)

Nerokas pianisti (erityislahjat vetoavat, minkäs teet). Älykäs ja verbaalinen. Vähän vihainen, mutta pohjimmiltaan sydämellinen. Suhde vanhempaan naiseen. Katsokaa kohta Pacey Witteristä, niin näette kaavan.




13. Sandy ja Seth Cohen (O.C.)


Tämä nuortensarjan isä ja poika-pari on ehkä yhdistettynä juuri sen verran seksikäs mielestäni, että ansaitsee paikan listallani. Isä on idealistinen juristi, poika fiksu nörtti. Molemmat tummia, tietenkin, ja molemmat sanavalmiita ja kykeneviä tarvittaessa jakelemaan reality checkejä ympärilleen, tietenkin. Nämä kaksi hahmoa edustavat sitä lämminhenkisyyttä ja jopa tiettyä maanläheisyyttä (uskomatonta kyllä), joka on saanut minut joskus ihan mielelläni katsomaan kyseistä sarjaa.

14. Cartman (South Park)

Tämäkin on kai nyt jotenkin pedofiilistä, mutta ei se mitään - Cartmanilla on koululaiseksi paljon munaa. Kun tämä pikku herra päättää tehdä tai saada jotain, hän sen myös toteuttaa. Rajuin jakso on ehkä se, missä Cartman syöttää toiselle pojalle tämän vanhemmat kostona nöyryytyksestä. Täydellinen antisankari, miltei supersellainen.





15. Dr. Cox (Tuho-osasto)

Rakastan kyseistä sarjaa, ja löytyypä sieltä eräs vetävä hahmokin. Cox on itsevarmuudessaan lähes narsistinen, mutta hänellä on yleensä siihen varaa. Höyryävät monologit osoittavat kekseliäisyyttä ja aggressionpurkaukset saavat miettimään, millainen kyseinen uros olisi makuuhuoneen puolella... Ja hei, tsekatkaa kroppa!! Kaiken takana tietenkin vankat periaatteet, joten ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että tämä testosteroiinipommi uppoaa.



16. Erin Grant (Striptease)


Tätä ei varmastikaan tarvitse selittää kenellekään, joka on kyseisen elokuvan nähnyt. Jos upean Demi Mooren uskomattoman seksikkäät ja tyylikkäät strippauskohtaukset eivät vielä vakuuta, niin katsoja voi uppoutua tarinaan, jossa älykäs, rohkea ja päämäärätietoinen Erin haastaa rötösherrat näiden omassa pelissä.






17. Dr. House (House)


Ihanat silmät, ihanat aivot. Nerokkuus vain kiihottaa, minkäs teet. Toki Housen kaltainen mies olisi tosielämässä sietämätön (noin jääräpäiset ja itserakkaat ihmiset nyt vain on), mutta tässä tapauksessahan se vain lisää vetovoimaa. Aina voi kuvitella, kuinka sellaiselle tyypille pistäisi kampoihin...






18. Mr. Grey (Secretary)


Sain tämän elokuva katsottavakseni ihmiseltä, joka ilmeisesti tuntee minut melkoisen hyvin. Rakastuin elokuvaan, ja tämä dominoiva ja hitusen sadistinen pomo, jolla on toki myös pehmeä puolensa, oli kerrassaan herkullinen hahmo ja ehdottomasti minun makuuni.

Ehkä nyt voisi uskaltautua katsahtamaan muidenkin haastettujen listoja, kun en enää pelkää vaikutteita. Jostain syystä halusin katsoa, mitä listalleni putkahtaa ihan itsestään.

6 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

!!!

En ymmärrä, miten saatoin unohtaa Spockin kommentoidessani tätä vakavaa asiaa Sudet tulevat -blogissa. Most illogical.

Pinkki Baretti kirjoitti...

Jossain vaiheessa on tulossa uusi Star Trek -leffa, joka kertoo Kirkin ja Spockin nuoruudesta. Innolla odotan, että onkohan se mistään kotoisin... *kieli pitkällä* Riippuu varmaan paljon näyttelijöistä, sillä Shatner ja Nimoyhan siinä ei kyllä ole :D

Annie Wilkins kirjoitti...

Uuh! House! Ephram! Pacey! Arnold! Tsih, Edward Lewis!

...Olen tosin hitusen järkyttynyt Cartmanista.

Pinkki Baretti kirjoitti...

Cartman on usein asenteissaan äärimmäisen itsekäs ja toimissaan karu, mutten voi olla kierolla tapaa ihailematta hahmoa, joka saa tasan mitä haluaa. Joissain jaksoissa saattaa hetken aikaa näyttää, että Cartmanin mieli murretaan jollain lässynlässyn-tempauksella (tyyliin Saiturin joulu) ja hänet laitetaan alistamaan omat halunsa toisten tarpeille, mutta tähän mennessä Cartman on aina demonisen määrätietoisesti ja erinomaisen neuvokkaasti vienyt läpi oman agendansa.

Ehkä tätä sairahkoa viehtymystäni selittää, jos totean, että ihaillessani Cartmania en näe häntä kokonaisena, moniulotteisena henkilönä, vaan pikemminkin ihmisluonteen yhtänä potentiaalisena piirteenä - individualistisena ja itsevarmana omanarvontuntona, tiettynä puhtaana sense of entitlementtina, jota normit eivät vesitä. Juuri tuosta näkökulmasta katsottuna sanoisin, että olisi ihan tervettä, jos meissä jokaisessa olisi hitunen Cartmania. Marttyyrejä on luullakseni jo tarpeeksi...?

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Whoah, mikä nerokas lista. Spock on todellinen löytö!

Olen vakuuttunut, että Sihteerissä Gyllenhaalin sihteeri on lakimiestä huomattavasti hehkuvampi olento.

Eric Cartmanista muistan lähinnä jakson, jossa hän ajoi sitkeästi oikeuksiaan saada toinen poika imemään hikisiä, pähkinänmakuisia pallejaan. Urgh - tunnen itseni rajoittuneeksi.

Ned Flanders... en olisi ikinä arvannut kenenkään, ikinä, mainitsevan Nediä tässä meemissä.

Ja Tauno Palo. Yllättävää.

Mutta että Spock! <3

Pinkki Baretti kirjoitti...

Minua jotenkin huvittaa tuo Spockin saama huomio, koska itselleni hän oli itsestäänselvyys. Cartmanin suhteen osaan vedota vain aiempaan kommenttiini. Ja totta, Gyllenhaalin hahmo tulisi oikeastaan mainita tasavertaisesti pomonsa rinnalla.