Eufemian viimeisin sisälsi sanalitanioita, jotka syystä tai toisesta tuntuivat minusta mieluisilta. Päätin koota niistä omavaltaisesti runon:
Minä vain satun nyt tekemään hetken aikaa näin
Saatan tuurilla osua johonkin relevanttiin.
Juttelut eivät aina ole missään kovin ymmärrettävässä suhteessa toisiinsa
Useimmissa ne nousevat esiin melko muodottomina möhkäleinä
Kaverisanoja, jotka löytyvät tavan takaa läheltä,
kierretään jotain avointa ongelmaa.
(Esimerkki ei ole keksitty.)
Sanoja, jotka ilmaantuvat joku päivä ja haipuvat joskus myöhemmin.
Jossain kohtaan on pysähdyttävä ja sanottava:
"minä käytän nyt tätä sanaa",
mutten jaksa kirjoittaa enempää.
Sori.
Toivottavasti kaikilla on ollut siedettävä ja mahdollisimman stressitön joulu. Ensi joulua varten annettakoon vinkiksi, että palvelualan ammattilaisten kiusaaminen on yleinen (ja siitä päätellen tehokas) tapa purkaa joulupaineita. Jos hankaluus ei tule luonnostaan, eikä valitettavaa synny itsestään, aina voi käyttää mielikuvitustaan. Kannattaa esimerkiksi mennä kyselemään kaupasta tavaroita, joiden kuulumattomuuden valikoimaan on jo etukäteen vaikka netistä varmistanut (tähän kirjakauppa on ideaali) tai sitten soitella minkä tahansa nettikaupan tms. puhelinpalveluun keksityn tilausnumeron kanssa, jota ei tietenkään järjestelmästä löydy. Sitten päästetään höyryjä pihalle marmattamalla valikoiman suppeudesta tai palvelun epäammattimaisuudesta.
Minut on haastettu mitä ihanimpaan meemiin, johon vastaan heti kun mieleeni putkahtaa tarpeeksi ehdokkaita listaa varten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oho! Sinähän kiteytit tekstistäni olennaisen.
Hyvää tätä vuotta!
Kylläpä alkoi mietityttää. Huomasin nimittäin, että kirjoitin tuon kirjoituksen hyvin väsyneenä ja koko ajan peläten, että joutuisin puolustamaan sitä juuri tietynlaista, tietyn henkilön taholta tulevaa hyökkäystä vastaan. Kirjoitin tekstiin näemmä ison liudan puolustuskannalle asettuvia alistumiseleitä välttääkseni sen, että joutuisin vastaamaan sellaisiin usein toistuneisiin vaatimuksiin, joita en millään olisi juuri silloin jaksanut.
Seuraus oli huvittava. Eräs aivan toinen ihminen kuin se, jota ajattelin, hermostui tekstistäni. Sain sähköpostia, jossa kirjoitustani moitittiin lavertelusta ja suojautumisesta; sen välttelystä, että "jäisin mistään kiinni". Olisi pitänyt arvata, että kun alistumiseleillä vältän yhden ihmisen uuvuttavat moitteet, se läheiseni, joka ei siedä pienintäkään alistumiselettä hermostumatta, alkaa moittia minua toisella, mutta aivan yhtä uuvuttavalla tavalla.
Julkisesti kirjoittamisessa on varjopuolensa. Taidan olla vähän stressaantunut.
Itse asiassa tilanne oli vielä tuotakin huvitavampi. Se saamani sähköposti ei ollut ollenkaan tarkoitettu moitteiksi, mutta luin sen sellaisiksi. Ehee, taidan tosiaan olla vähän stressaantunut...
Jostain syystä kirjautuminenkaan ei onnistu.
Lähetä kommentti